Ordspråksboken 6
1 Min son, varder du lofvetsman för din nästa, så hafver du häktat dina hand intill en främmanda;
Poikani, jos olet ketä lähimmäisellesi taannut, lyönyt kättä vieraalle;
2 Du äst invefvad med dins muns tal, och gripen uti dins muns ord.
jos olet kietoutunut oman suusi sanoihin, joutunut suusi sanoista kiinni,
3 Så gör dock, min son, alltså, och undsätt dig; ty du äst kommen dinom nästa i händer; löp, skynda dig, och drif din nästa.
niin tee toki, poikani, pelastuaksesi tämä, koska olet joutunut lähimmäisesi kouriin: Mene, heittäydy maahan ja ahdista lähimmäistäsi;
4 Låt icke din ögon sofva, eller din ögnahvarf sömnig vara.
Älä suo silmillesi unta äläkä silmäluomillesi lepoa.
5 Uthjelp dig, såsom en rå utu handene, och såsom en fogel utu foglafängarens hand.
Pelastaudu käsistä niinkuin gaselli, niinkuin lintu pyydystäjän käsistä.
6 Gack bort till myrona, du later; se uppå hennes seder, och lär.
Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu.
7 Ändock hon ingen Första eller höfvitsman, eller herra hafver,
Vaikka sillä ei ole ruhtinasta, ei päällysmiestä eikä hallitsijaa,
8 Tillreder hon dock likväl sitt bröd om sommaren, och samkar sin mat i andene.
se kuitenkin hankkii leipänsä kesällä ja kokoaa varastoon ruokansa elonaikana.
9 Huru länge ligger du, later? När vill du uppstå af dinom sömn?
Kuinka kauan sinä, laiska, makaat, milloinka nouset unestasi?
10 Ja, sof ännu litet, tag der ännu en sömn före; lägg ännu litet händerna tillhopa, att du må sofva;
Nuku vielä vähän, torku vähän, makaa vähän ristissä käsin,
11 Så skall fattigdomen med hast komma öfver dig, såsom en vandrare, och armod såsom en väpnad man.
niin köyhyys käy päällesi niinkuin rosvo ja puute niinkuin asestettu mies.
12 En bedrägelig menniska, en skadelig man går med vrångom mun;
Kelvoton ihminen, väärä mies on se, joka kulkee suu täynnä vilppiä,
13 Vinkar med ögonen, tecknar med foten, viser med fingren;
silmää iskee, jaloillaan merkkiä antaa, sormillansa viittoo,
14 Tänker alltid något ondt och argt i sitt hjerta, och kommer trätor åstad.
kavaluus mielessä, pahaa aina hankitsee, riitoja rakentaa.
15 Derföre skall honom hans ofärd hasteliga komma; och skall med snarhet sönderbråkad varda, så att der ingen hjelp vara skall.
Sentähden hänen turmionsa tulee yhtäkkiä, tuokiossa hänet rusennetaan, eikä apua ole.
16 Si, sex stycke hatar Herren, och vid det sjunde hafver han en styggelse:
Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu:
17 Högfärdig ögon, falsk tungo, händer som utgjuta oskyldigt blod;
ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta,
18 Hjerta som med arga list umgår, fötter som snare äro till att göra skada;
sydäntä, joka häijyjä juonia miettii, jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan,
19 Ett falskt vittne som icke skämmes att tala lögn, och den der träto emellan bröder åstadkommer.
väärää todistajaa, joka valheita puhuu, ja riidan rakentajaa veljesten kesken.
20 Min son, bevara dins faders bud, och låt icke fara dine moders lag.
Säilytä, poikani, isäsi käsky äläkä hylkää äitisi opetusta.
21 Bind dem tillhopa på ditt hjerta dageliga, och häng dem på din hals;
Pidä ne aina sydämellesi sidottuina, kääri ne kaulasi ympärille.
22 När du går, att de leda dig; när du ligger, att de bevara dig; när du uppvaknar, att de äro ditt tal.
Kulkiessasi ne sinua taluttakoot, maatessasi sinua vartioikoot, herätessäsi sinua puhutelkoot.
23 Ty budet är en lykta, och lagen är ett ljus; och tuktans straff är lifsens väg;
Sillä käsky on lamppu, opetus on valo, ja kurittava nuhde on elämän tie,
24 På det du må bevarad blifva för en ond qvinno; för enes främmandes släta tungo.
että varjeltuisit pahasta naisesta, vieraan vaimon liukkaasta kielestä.
25 Låt hennes dägelighet icke göra dig lusta i ditt hjerta, och förtag dig icke på hennes ögnahvarf.
Älköön sydämesi himoitko hänen kauneuttaan, älköönkä hän sinua katseillaan vangitko.
26 Ty en sköka tager enom sitt bröd ifrå; men en gift qvinna fångar ädla lifvet.
Sillä porttonaisen tähden menee leipäkakkukin, ja naitu nainen pyydystää kallista sielua.
27 Kan ock någor behålla eld i barmen, så att hans kläder icke brinna?
Voiko kukaan kuljettaa tulta helmassaan, puvun häneltä palamatta?
28 Huru skulle någor gå på glöd, så att hans fötter icke brände varda?
Voiko kukaan kävellä hiilloksella, jalkain häneltä kärventymättä?
29 Alltså går det honom, som till sins nästas hustru går; der blifver ingen ostraffad, den vid henne kommer.
Samoin käy sen, joka menee lähimmäisensä vaimon luo: ei jää rankaisematta kukaan, joka häneen kajoaa.
30 Det är enom tjuf icke så stor skam, om han stjäl till att mätta sina själ, då honom hungrar;
Eikö halveksita varasta, vaikka hän olisi nälissään varastanut hengenpiteikseen?
31 Och om han gripen varder, gifver han det sjufaldt igen, och lägger dertill alla ägodelarna i sitt hus.
Onhan hänen, jos tavataan, seitsenkertaisesti korvattava, annettava kaikki talonsa varat.
32 Men den som med ene qvinno hor bedrifver, han är en dåre, och förer sitt lif uti förderf.
Joka vaimon kanssa avion rikkoo, on mieletön; itsensä menettää, joka niin tekee.
33 Dertill skall plåga och skam komma uppå honom, och hans skam skall intet utskrapad varda.
Hän saa vaivan ja häpeän, eikä hänen häväistystään pyyhitä pois.
34 Ty mansens harm hafver nit, och skonar intet på hämndenes tid;
Sillä luulevaisuus nostaa miehen vihan, ja säälimätön on hän koston päivänä.
35 Och ser icke till någon person, den försona måtte; och tager intet vid, om du än mycket skänka ville.
Ei hän huoli mistään lunastusmaksusta, ei suostu, vaikka kuinka lahjaasi lisäät.
