Ordspråksboken 5
1 Min son, gif akt uppå mina vishet, böj din öron till mina läro;
Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,
2 Att du må behålla god råd, och din mun veta beskedlighet.
Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.
3 Ty ene skökos läppar äro en hannogskaka, och hennes hals är halare än olja;
Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;
4 Men framdeles bäsk som malört, och skarp såsom ett tveeggadt svärd.
Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.
Hänen jalkansa menevät alas kuolemaan, ja hänen askeleensa joutuvat helvettiin. (Sheol h7585)
6 Hon går icke rätt fram på lifsens väg; ostadig äro hennes steg, så att hon icke vet hvart hon går.
Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.
7 Så hörer mig nu, min barn, och viker icke ifrå mins muns tal.
Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.
8 Låt dina vägar vara fjerran ifrå henne, och nalkas intet intill hennes husdörr;
Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,
9 Att du icke skall gifva dina äro dem främmandom, och din år dem grymma;
Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;
10 Att främmande icke skola mätta sig af dine förmågo, och ditt arbete icke vara uti ens annars hus;
Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,
11 Och du måtte framdeles sucka, när du ditt lif och gods förtärt hafver;
Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,
12 Och säga: Ack! huru hafver jag hatat tuktan, och mitt hjerta straff försmått;
Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!
13 Och hafver icke lydt mina lärares röst, och icke böjt min öron till dem som mig lärde?
Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!
14 Jag är fulltnär i all olycko kommen, att jag den meniga hopen och sällskapet följt hafver.
Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.
15 Drick vatten utaf dina gropar, och hvad af dinom brunn utflyter.
Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.
16 Låt dina källor utflyta, och vattubäckerna uppå gatorna;
Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.
17 Men haf du dem allena, och ingen främmande med dig.
Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.
18 Din brunn vare välsignad, och gläd dig af dins ungdoms hustru.
Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.
19 Hon är ljuflig såsom en hind, och täck såsom en rå; låt hennes kärlek alltid mätta dig, och förlusta dig alltid uti hennes kärlek.
Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.
20 Min son, hvi vill du förlusta dig med en främmande, och famntager ens annars?
Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?
21 Ty hvars och ens mans vägar äro för Herranom, och han mäter alla deras gångar.
Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.
22 Dens ogudaktigas misshandel skall gripa honom, och med sina synders snaro skall han hållen varda.
Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.
23 Han skall dö, derföre att han icke vill låta lära sig, och för sin stora dårskaps skull vill fara.
Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.
