Ordspråksboken 31
1 Detta är Konung Lemuels ord, den lära, som honom hans moder lärde.
Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat, joilla hänen äitinsä kasvatti häntä.
2 Ack! min utkorade; ack! du mins lifs son; ack! min önskade son.
Mitä, poikani; mitä, kohtuni poika; mitä, lupausteni poika?
3 Låt icke qvinnor få dina förmågo, och gack icke de vägar, der Konungar förderfva sig på.
Älä anna voimaasi naisille, vaellustasi kuningasten turmelijatarten valtaan.
4 O! icke Konungom, Lemuel; gif icke Konungom vin dricka, eller Förstom starka drycker;
Ei sovi kuningasten, Lemuel, ei sovi kuningasten viiniä juoda eikä ruhtinasten kysellä: "Missä väkijuomaa?"
5 Att de icke dricka, och förgäta rätthetena, och förvända de elända menniskors sak.
Muutoin hän juodessaan unhottaa, mitä saädetty on, ja vääntelee kaikkien kurjuuden lasten oikeuden.
6 Gif starka drycker dem som förgöras skola, och vin bedröfvadom själom;
Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille.
7 Att de måga dricka, och förgäta sina vedermödo, och icke mer ihågkomma sin jämmer.
Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä älköönkä enää vaivaansa muistelko.
8 Låt din mun upp för de dumbar, och för allas deras sak, som förlåtne äro.
Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville.
9 Låt din mun upp, och döm rätt, och hämnas den elända och fattiga.
Avaa suusi, tuomitse oikein, hanki kurjalle ja köyhälle oikeus.
10 Hvilkom en dygdelig qvinna beskärd är, hon är mycket ädlare, än aldrakosteligaste perlor.
Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi.
11 Hennes mans hjerta tör förlåta sig uppå henne, och bergning skall honom icke fattas.
Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu.
12 Hon gör honom ljuft, och icke ledt, i alla sina lifsdagar.
Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä.
13 Hon brukar sig på ull och lin, och arbetar gerna med sina händer.
Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee.
14 Hon är såsom ett köpmanskepp, som sina bergning fjerranefter hemtar.
Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa.
15 Hon står om nattene upp, och gifver sitt husfolk mat, och sina tjenarinnor deras del.
Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa.
16 Hon tänker på en åker, och köper honom; och planterar en vingård af sina händers frukt.
Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä.
17 Hon gjordar sina länder fast, och stärker sina armar.
Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa.
18 Hon märker, hvar hennes handel kan hafva förkofring; hennes lykta utsläckes icke om nattena.
Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä.
19 Hon räcker ut sina hand till rocken, och hennes finger fatta tenen.
Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään.
20 Hon utsträcker sina händer till den fattiga, och räcker sina hand dem torftiga.
Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä.
21 Hon fruktar icke sino huse för snö; ty hela hennes hus hafver dubbel kläder.
Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan.
22 Hon gör sig täcken; hvitt silke, och purpur är hennes kläde.
Hän valmistaa itsellensä peitteitä; hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa.
23 Hennes man är prisad i portomen, när han sitter när landsens äldsta.
Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa.
24 Hon gör en kjortel, och säljer honom; ett bälte får hon krämarenom.
Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaalle toimittaa.
25 Hennes prydning är, att hon renlig och flitig är; och framdeles skall hon le.
Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle.
26 Hon upplåter sin mun med vishet, och på hennes tungo är täckelig lära.
Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus.
27 Hon ser till, huru det i hennes hus tillstår, och äter icke sitt bröd i lättja.
Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö.
28 Hennes söner komma upp, och prisa henne saliga; hennes man lofvar henne.
Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä:
29 Många döttrar samka rikedom; men du öfvergår dem alla.
"Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä".
30 Täckeligt och dägelig vara är intet; en qvinna, som Herran fruktar, den skall man lofva.
Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!
31 Hon skall rosad varda af sina händers frukt, och hennes gerningar skola lofva henne i portomen.
Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt.
