Ordspråksboken 30
1 Detta är Agurs, Jake sons, ord, lära och tal; dens mansens, till Ithiel, ja till Ithiel och Uchal.
Aagurin, Jaaken pojan, sanat; lauselma. Näin puhuu se mies: Minä olen väsyttänyt itseni, Jumala; olen väsyttänyt itseni, Jumala, ja menehdyn.
2 Ty jag är den aldragalnaste, och menniskors förstånd är icke när mig.
Sillä järjetön olen minä mieheksi, ei ole minulla ihmisymmärrystä;
3 Jag hafver icke lärt vishet; och hvad heligt är, vet jag icke.
enkä ole oppinut viisautta, tullakseni tuntemaan Pyhintä.
4 Hvilken far upp till himmelen, och neder? Ho fattar vädret i sina händer? Ho binder vattnet uti ett kläde? Ho hafver stadfäst alla verldenes ändar? Huru heter han? Och huru heter hans Son? Vetst du det?
Kuka on noussut taivaaseen ja astunut sieltä alas? Kuka on koonnut kouriinsa tuulen? Kuka on sitonut vedet vaipan sisään? Kuka on kohdalleen asettanut maan ääret kaikki? Mikä on hänen nimensä ja mikä hänen poikansa nimi, jos sen tiedät?
5 All Guds ord äro genomluttrad, och äro en sköld dem som tro uppå honom.
Jokainen Jumalan sana on taattu; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.
6 Lägg intet till hans ord, att han icke skall straffa dig, och du varder lögnaktig funnen.
Älä lisää hänen sanoihinsa mitään, ettei hän vaatisi sinua tilille ja ettet valhettelijaksi joutuisi.
7 Tu ting bedes jag af dig, att du dock icke ville neka mig dem, förr än jag dör:
Kahta minä sinulta pyydän, älä niitä minulta koskaan kiellä, kuolemaani saakka:
8 Afguderi och lögn låt vara långt ifrå mig; fattigdom och rikedom gif mig icke, men låt mig min afskilda del af spis få.
Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää,
9 Jag måtte eljest, om jag alltför mätt vorde, neka och säga: Ho är Herren? eller, om jag alltför fattig vorde, måtte stjäla, och förtaga mig på mins Guds Namn.
etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: "Kuka on Herra?" ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan.
10 Förråd icke tjenaren för hans herra, att han icke bannar dig, och du kommer i skuld.
Älä kieli palvelijasta hänen herrallensa; muutoin hän sinut kiroaa, ja sinä saat siitä kärsiä.
11 Det är ett slägte, som banna sin fader, och icke välsigna sina moder;
Voi sukua, joka isäänsä kiroaa eikä siunaa äitiänsä;
12 Ett slägte, som sig tycker rent vara, och äro dock icke ifrå sinom träck rene tvagne;
sukua, joka on omissa silmissään puhdas, vaikka ei ole pesty liastansa!
13 Ett slägte, som sin ögon högt upphäfva, och sin ögnahvarf högt upphålla;
Voi sukua-kuinka ylpeät ovatkaan sen silmät ja kuinka korskea silmänluonti-
14 Ett slägte, som hafver svärd för tänder, hvilke med sina oxlatänder uppfräta och förtära de elända i landena, och de fattiga ibland menniskorna.
sukua, jonka hampaat ovat miekkoja ja leukaluut veitsiä syödäksensä kurjat maasta pois ja köyhät ihmisten joukosta!
15 Iglen har två döttrar: Bär hit, Bär hit. Tre ting stå icke till att mätta, och det fjerde säger icke: Det är nog:
Verenimijällä on kaksi tytärtä: Anna vielä! Anna vielä! Kolme on, jotka eivät kylläänsä saa, neljä, jotka eivät sano: "Jo riittää":
16 Helvetet, en ofruktsam qvinnos lif; jorden varder icke af vattnet mätt; och elden säger icke: Det är nog. (Sheol h7585)
tuonela, hedelmätön kohtu, maa, joka ei saa kylläänsä vedestä, ja tuli, joka ei sano: "Jo riittää". (Sheol h7585)
17 Ett öga, som bespottar fadren, och försmår att lyda modrene, det måste korparna vid bäcken uthugga, och de unga örnar uppfräta.
Joka isäänsä pilkkaa ja pitää halpana totella äitiänsä, häneltä korpit puron luona hakkaavat silmän, ja kotkan poikaset syövät sen.
18 Tre ting äro mig förunderlige, och det fjerde vet jag icke:
Kolme on minusta ylen ihmeellistä, ja neljä on, joita en käsitä:
19 Örnens väg i vädret; ormens väg på hälleberget; skeppets väg midt i hafvet; och ens mans väg till ena pigo.
kotkan jäljet taivaalla, käärmeen jäljet kalliolla, laivan jäljet keskellä merta ja miehen jäljet nuoren naisen tykönä.
20 Alltså är horkonones väg; hon uppsluker, och stryker sig om munnen, och säger: Jag hafver intet illa gjort.
Samoin ovat avionrikkoja-vaimon jäljet: hän syö, pyyhkii suunsa ja sanoo: "En ole pahaa tehnyt".
21 Ett land varder igenom tre ting oroligit, och det fjerde kan det icke fördiaga:
Kolmen alla järkkyy maa, ja neljän alla ei se jaksa kestää:
22 En tjenare, då han Konung varder; en dåre, då han alltför mätt är;
orjan alla, kun hän kuninkaaksi pääsee, houkan, kun hän saa kyllälti leipää,
23 En vanartig, då hon gift varder; och en tjenarinna, då hon sina frues artving varder.
hyljityn alla, kun hän miehen saa, ja palvelijattaren, kun hän emäntänsä syrjäyttää.
24 Fyra äro små ting på jordene, och klokare än de vise:
Neljä on maassa vähäisintä, mutta viisaan viisasta silti:
25 Myrorna, ett svagt folk, likväl skaffa de om sommaren sin spis;
Muurahaiset ovat voimaton kansa, mutta he hankkivat leipänsä kesällä;
26 Kuniler, ett svagt folk, likväl göra de sitt hus i bergsklippomen;
tamaanit ovat heikko kansa, mutta he laittavat majansa kallioihin;
27 Gräshoppor hafva ingen Konung, likväl draga de ut med hela hopar;
heinäsirkoilla ei ole kuningasta, mutta koko lauma lähtee järjestyksessä liikkeelle;
28 Spindelen virkar med sina händer, och är i Konungapalats.
sisiliskoon voi tarttua käsin, mutta kuitenkin se oleskelee kuninkaan linnoissa.
29 Tre ting hafva en skön gång, och det fjerde går väl:
Kolmella on komea astunta, ja neljä komeasti kulkee:
30 Lejonet mägtigt ibland djuren, och vänder icke tillbaka för någrom;
leijona, sankari eläinten joukossa, joka ei vääjää ketään,
31 En vedehund med starka länder; och en vädur; och en Konung, dem ingen sig emotsätta tör.
hevonen, solakkakylki, tai kauris, ja kuningas joukkonsa johdossa.
32 Hafver du varit fåvitsk, och upphäfvit dig, och haft ondt för händer, så lägg handena på munnen.
Jos ylpeilit-olipa se houkkamaisuutta tai harkittua-niin laske käsi suullesi.
33 Då man mjölk kärnar, gör man der smör utaf; och den der näsona trycker, han tvingar der blod ut; och den der vrede uppväcker, han tvingar der träto ut.
Sillä maitoa pusertamalla saa voin, nenää pusertamalla saa veren, ja vihoja pusertamalla saa riidan.
