Ordspråksboken 18
1 Den som lust hafver till att komma tvedrägt åstad, han söker efter träto, ehvar han kan.
Eriseurainen noudattaa omia pyyteitään; kaikin neuvoin hän riitaa haastaa.
2 En dåre hafver icke lust till förstånd, utan till hvad han hafver i hjertat.
Tyhmän halu ei ole ymmärrykseen, vaan tuomaan julki oma mielensä.
3 Der den ogudaktige råder, der kommer föraktelse och försmädelse med hån.
Kunne jumalaton tulee, tulee ylenkatsekin, ja häpeällisen menon mukana häväistys.
4 Orden uti ens mun äro såsom djup vatten, och vishetenes källa är en full ström.
Syviä vesiä ovat sanat miehen suusta, ovat virtaava puro ja viisauden lähde.
5 Det är icke godt att se till dens ogudaktigas person, till att nedertrycka den rättfärdiga i domen.
Ei ole hyvä pitää syyllisen puolta ja vääräksi vääntää syyttömän asiaa oikeudessa.
6 Ens dåras läppar komma med kif, och hans mun far efter hugg.
Tyhmän huulet tuovat mukanaan riidan, ja hänen suunsa kutsuu lyöntejä.
7 Ens dåras mun skämmer sig sjelf, och hans läppar fånga hans egen själ.
Oma suu on tyhmälle turmioksi ja omat huulet ansaksi hänelle itselleen.
8 Ens lackares ord äro hugg, och de gå en genom hjertat.
Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.
9 Den som lat är i sitt arbete, han är hans broder som skada gör.
Joka on veltto toimessansa, se on jo tuhontekijän veli.
10 Herrans Namn är ett fast slott; den rättfärdige löper dit, och varder beskärmad.
Herran nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan.
11 Dens rikas gods är honom en fast stad, och såsom en hög mur allt omkring.
Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, ja korkean muurin kaltainen hänen kuvitteluissaan.
12 Då en skall ett nederfall få, så varder hans hjerta tillförene stolt; och förr än man till äro kommer, måste man lida.
Kukistumisen edellä miehen sydän ylpistyy, mutta kunnian edellä käy nöyryys.
13 Den som svarar förr än han hörer, honom är det en galenskap och skam.
Jos kuka vastaa, ennenkuin on kuullut, on se hulluutta ja koituu hänelle häpeäksi.
14 Den som ett gladt hjerta hafver, han vet hålla sig uti sitt lidande; men när anden är bedröfvad, hvad kan en lida?
Miehekäs mieli pitää sairaankin pystyssä, mutta kuka voi kantaa murtunutta mieltä?
15 Ett förståndigt hjerta vet hålla sig förnufteliga; och de vise höra gerna, att man förnufteliga handlar.
Tietoa hankkii ymmärtäväisen sydän, tietoa etsii viisasten korva.
16 Menniskones skänker göra honom rum, och hafva honom fram för de stora herrar.
Lahja avartaa alat ihmiselle ja vie hänet isoisten pariin.
17 Hvar och en är i förstone i sine sak rätt; men kommer hans nästa dertill, så finner det sig.
Käräjissä on kukin ensiksi oikeassa, mutta sitten tulee hänen riitapuolensa ja ottaa hänestä selvän.
18 Lotten stillar träto, och skiljer emellan de mägtiga.
Arpa riidat asettaa ja ratkaisee väkevien välit.
19 En broder, som fast står, han är såsom en fast stad; och de, som för hvarann strida, såsom en bom för ett slott.
Petetty veli on vaikeampi voittaa kuin vahva kaupunki, ja riidat ovat kuin linnan salvat.
20 Enom man varder lönt efter som hans mun talat hafver, och han varder mättad af sina läppars frukt.
Suunsa hedelmästä saa mies vatsansa kylläiseksi, saa kyllikseen huultensa satoa.
21 Döden och lifvet står i tunganes våld; den henne älskar, han får äta af hennes frukt.
Kielellä on vallassansa kuolema ja elämä; jotka sitä rakastavat, saavat syödä sen hedelmää.
22 Den som ena ägta hustru finner, han finner godt, och får välsignelse af Herranom.
Joka vaimon löysi, se onnen löysi, sai Herralta mielisuosion.
23 En fattig man talar med ödmjukhet; en rik man svarar stolteliga.
Köyhä puhuu pyydellen, mutta rikas vastaa tylysti.
24 En trofast vän älskar mer, och står fastare, än en broder.
Häviökseen mies on monien ystävä, mutta on myös ystäviä, veljiäkin uskollisempia.
