Ordspråksboken 11
1 Falsk våg är Herranom en styggelse; men en full vigt är honom behagelig.
Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta oikia puntari on hänelle otollinen.
2 Der stolthet är, der är ock föraktelse; men vishet är när de ödmjuka.
Kussa ylpeys on, siinä on myös ylönkatse; mutta viisaus on nöyräin tykönä.
3 Oskyldighet skall ledade fromma; men ondskan skall förstöra de föraktare.
Viattomuus johdattaa siviät, vaan pahuus kukistaa pilkkaajat.
4 Gods hjelper intet på vredenes dag; men rättfärdighet frälsar ifrå döden.
Ei rakkaus auta vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.
5 Dens frommas rättfärdighet gör hans väg rättan; men den ogudaktige skall falla genom sitt ogudaktiga väsende.
Viattoman vanhurskaus tekee hänen tiensä tasaiseksi, mutta jumalatoin lankee jumalattomassa menossansa.
6 De frommas rättfärdighet skall fria dem; men de föraktare varda fångne uti sine skalkhet.
Jumalisten vanhurskaus pelastaa heitä, vaan väärintekiät käsitetään viekkaudessansa.
7 När den ogudaktiga menniskan dör, så är hoppet borto; och det de orättfärdige vänta, blifver omintet.
Kuin jumalatoin ihminen kuolee, niin ei ole yhtään toivoa: ja jota väärintekiät odottavat, se tulee tyhjäksi.
8 Den rättfärdige varder förlossad utu nöd, och den ogudaktige kommer i hans stad.
Vanhurskas vapahdetaan vaivasta, ja jumalatoin tuleehänen siaansa.
9 Genom skrymtarens mun varder hans näste förderfvad; men de rättfärdige märka det, och varda förlossade.
Ulkokullatun ihmisen suun kautta petetään hänen lähimmäisensä; vaan vanhurskaat ymmärtävät sen, ja pelastetaan.
10 En stad gläder sig, när dem rättfärdigom väl går, och der de ogudaktige förgöras varder man glad.
Kaupunki iloitsee, koska vanhurskaan hyvin käy, ja riemuitsee, koska jumalatoin hukkuu.
11 Genom de frommas välsignelse varder en stad upphöjd; men genom dens ogudaktigas mun varder han nederbruten.
Vanhurskasten siunauksen kautta kaupunki korotetaan, vaan jumalattoman suun kautta kukistetaan.
12 Den som sin nästa skämmer, han är en dåre; men en förståndig man stillar det.
Joka lähimmäistänsä häpäisee, se on hullu, mutta toimellinen mies on vaiti.
13 En baktalare röjer hvad han hemliga vet; men den som ett trofast hjerta hafver, han döljer det.
Panettelia ilmoittaa salaisuuden, vaan jolla on uskollinen sydän, hän salaa sen.
14 Der intet råd är, der far folket illa; men der månge rådgifvare äro, der går det väl till.
Jossa ei neuvoa ole, siinä kansa hukkuu; vaan jossa monta neuvonantajaa on, siinä hyvin käy.
15 Den som för en annan i borgan går, han får skada; men den sig för borgan vaktar, han är säker.
Joka toisen takaa, hän tulee vahinkoon; vaan joka siitä itsensä pitää pois, hän on murheetoin.
16 Den qvinna hafver ynnest, som ärona bevarar; men det äro de starke, som rikedomar bevara.
Vaimo, joka otollinen on, pitää kunnian; vaan väkevät pitävät rikkauden.
17 En barmhertig man gör sinom kropp godt; men en obarmhertig bedröfvar ock sitt kött och blod.
Armias mies tekee ruumiillensa hyvää; vaan se, joka julma on, saattaa lihansa murheelliseksi.
18 De ogudaktigas verk skall fela; men den som rättfärdighet sår, det är icke fåfängt.
Jumalattoman työ on turha, vaan joka vanhurskautta kylvää, sillä on hyvä palkka.
19 Ty rättfärdighet fordrar till lifs; men fara efter ondt, det fordrar till döden.
Sillä vanhurskaus saattaa elämän, vaan joka pahaa pyytää, hän saattaa kuoleman.
20 Herren hafver en styggelse till vrång hjerta, och ett behag till de fromma.
Petollinen sydän on kauhistus Herralle, Vaan viattoman tie on hänelle otollinen.
21 Dem ondom hjelper intet, om de än alle lade händer tillsamman; men de rättfärdigas säd skall hulpen varda.
Ei jumalattoimia auta, vaikka kaikki kätensä yhteen pistäisivät, mutta vanhurskaan siemen pelastetaan.
22 En dägelig qvinna utan tukt är lika som en so med ett gyldene spann på näsone.
Kaunis vaimo ilman taidota on niinkuin sika, jolla olis kultainen käädy kuonossa.
23 De rätträrdigas önskan måste dock väl gå, och det de ogudaktige vänta, är olycka.
Vanhurskasten himo on ainoastaan hyvä, vaan jumalattomain odotus on kiukku.
24 Den ene skiftar ut, och får alltid mer; men den andre är nidsk, der han icke skall, och varder dock fattigare.
Muutama jakaa omastansa, ja saa enemmän; toinen säästää, jossa ei pitäisi, ja tulee köyhemmäksi.
25 Den själ, som rikeliga välsignar, varder fet; och den som drucknan gör, han skall ock drucken varda.
Sielu, joka siunaa, tulee rikkaaksi: ja joka juottaa, se myös juotetaan.
26 Den som korn innehåller, honom banna menniskorna; men välsignelse kommer öfver honom, som det säljer.
Joka jyvät salaa, häntä kansa kiroilee; mutta joka myy, hänelle tulee siunaus.
27 Den som något godt söker, honom vederfars godt; men den som efter ondt far, det skall hända honom.
Joka varhain hyvää etsii, hänelle hyvin menestyy; mutta joka pahaa noudattaa, hänelle pahoin tapahtuu.
28 Den sig uppå sina rikedomar förlåter, han skall förgås; men de rättfärdige skola grönskas såsom löf.
Joka rikkauteensa luottaa, hän hukkuu, vaan vanhurskaat viheriöitsevät niinkuin lehti.
29 Den som sitt eget hus bedröfvar, han skall få väder till arfvedel; och en dåre måste dens visas tjenare vara.
Joka huoneensa murheelliseksi tekee, hän saa tuulen perinnöksi: ja hullun täytyy viisasta palvella.
30 Dens rättfärdigas frukt är lifsens trä, och en vis man låter sig om menniskorna hjerteliga vårda.
Vanhurskaan hedelmä on elämän puu: joka viisas on, hän kääntää sielut.
31 Efter den rättfärdige på jordene lida måste; huru mycket mer den ogudaktige och syndaren?
Koska vanhurskas paljon kärsii, kuinka paljoa enemmin jumalatoin ja syntinen?
