Ordspråksboken 10
1 En vis son är sins faders glädje; men en galen son är sine moders grämelse.
Salomon sananlaskut. Viisas poika on isänsä ilo, mutta hullu poika on äidillensä murheeksi.
2 Orätt gods hjelper intet; men rättfärdighet friar ifrå döden.
Väärin saatu tavara ei ole hyödyllinen; mutta vanhurskaus vapauttaa kuolemasta.
3 Herren låter icke de rättfärdigas själar hunger lida; men han omstörter de ogudaktigas arghet.
Ei Herra anna vanhurskasten sielun nälkää kärsiä, mutta jumalattomain väärin saadut hän hajoittaa.
4 En lat hand gör fattigan; men en idog hand gör rikan.
Petollinen käsi tekee köyhäksi, mutta ahkera saattaa rikkaaksi.
5 Den som församlar om sommaren, han är klok; men den som i andene sofver, han kommer på skam.
Joka suvella kokoo, hän on toimellinen, mutta joka elonaikana makaa, hän tulee häpiään.
6 Välsignelse är öfver dens rättfärdigas hufvud; men de ogudaktigas mun skall deras vrånghet öfverfalla.
Siunaus on vanhurskaan pään päällä, mutta jumalattoman suun peittää vääryys.
7 De rättfärdigas åminnelse blifver uti välsignelse; men de ogudaktigas namn skall förgås.
Vanhurskaan muisto pysyy siunauksessa, vaan jumalattomain nimi mätänee.
8 Den af hjertat vis är, han anammar buden; men den en galen mun hafver, han varder slagen.
Joka sydämestänsä viisas on, hän ottaa käskyt vastaan; mutta jolla hullut huulet ovat, se saa haavoja.
9 Den der ostraffeliga lefver, han lefver säkert; men den der vrång är på sina vägar, han skall uppenbar varda.
Joka nuhteettomasti vaeltaa, hän elää murheetoinna; mutta joka väärällä tiellä vaeltaa, hän tulee ilmi.
10 Den der vinkar med ögonen, han kommer vedermödo åstad; och den en galen mun hafver, han varder slagen.
Joka silmää iskee, hän vaivaa matkaan saattaa, ja jolla hullut huulet ovat, hän saa haavoja.
11 Dens rättfärdigas mun är en lefvandes källa; men de ogudaktigas mun skall deras vrånghet öfverfalla.
Vanhurskaan suu on elämän lähde, mutta jumalattoman suun peittää vääryys.
12 Hat uppväcker träto; men kärlek öfverskyler all öfverträdelse.
Viha riidan saattaa, mutta rakkaus peittää kaikki rikokset.
13 Uti de förståndigas läppar finner man vishet; men till ens dåras rygg hörer ris.
Toimellisten huulissa löydetään viisaus, vaan tyhmäin selkään tarvitaan vitsa.
14 De vise bevara lärdom; men de dårars mun är hardt när förskräckelse.
Viisaat opin kätkevät, vaan hulluin suu on täynnä vahinkoa.
15 Dens rikas gods är hans faste stad; men fattigdom gör de fattiga blödiga.
Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa; mutta köyhyys tekee köyhän pelkuriksi.
16 Den rättfärdige arbetar till lifvet; men den ogudaktige brukar sina tilldrägt till synd.
Vanhurskaus tekee työtä hengen ylöspitämiseksi, mutta jumalattoman saalis on symmiksi.
17 Hålla tuktan är vägen till lifvet; men den som bortkastar straff, han far vill.
Joka kurituksen ottaa vastaan, hän on elämän tiellä; mutta joka rangaistuksen heittää pois, hän menee väärin.
18 Falske munnar skyla hat, och den der baktalar, han är en dåre.
Petolliset suut peittävät vainon, ja joka panettelee, hän on tyhmä.
19 Der mång ord äro, der är icke synden borto; men den sina läppar håller, han är klok.
Jossa paljo puhutaan, siitä ei synti ole kaukana; mutta joka huulensa hillitsee, hän on toimellinen.
20 Dens rättfärdigas tunga är kosteligt silfver; men de ogudaktigas hjerta är intet.
Vanhurskaan kieli on kalliimpi hopiaa, mutta jumalattoman sydän on miinkuin ei mitään.
21 Dens rättfärdigas läppar föda många; men de galne skola dö uti deras galenskap.
Vanhurskaan huulet monta ravitsevat, mutta hullut kuolevat hulluudessa.
22 Herrans välsignelse gör rikan utan mödo.
Herran siunaus tekee rikkaaksi ilman vaivaa.
23 En dåre bedrifver det ondt är, och gör sig der ett löje af; men den man är vis, som tager der vara uppå.
Hullu tekee pahaa ja nauraa sitä, vaan viisas pitää siitä vaarinsa.
24 Hvad den ogudaktige fruktar, det vederfars honom; och hvad de rättfärdige begära, det varder dem gifvet.
Mitä jumalatoin pelkää, se hänelle tapahtuu, ja mitä vanhurskaat himoitsevat, sitä heille annetaan.
25 Den ogudaktige är såsom ett väder, det framom går, och är icke mer till; men den rättfärdige består evigliga.
Jumalatoin on niinkuin tuulispää, joka menee ohitse ja tyhjiksi raukee; mutta vanhurskas pysyy ijankaikkisesti.
26 Såsom ättika gör ondt tandomen, och rök ögonen, så gör en försummelig dem ondt, som sända honom.
Niin kuin etikka tekee pahaa hampaille ja savu silmille, niin on laiska niiden mielestä paha, jotka hänen lähettävät.
27 Herrans fruktan förmerar dagarna; men de ogudaktigas år varda förkortad.
Herran pelko enentää päiviä, vaan jumalattomain vuodet vähennetään.
28 Dens rättfardigas väntan skall fröjd varda; men de ogudaktigas hopp skall förtappadt varda.
Vanhurskaan toivo on ilo, mutta jumalattomain toivo katoo.
29 Herrans väg är dens frommas tröst; men de ogerningsmän äro blödige.
Herran tie on hurskasten väkevyys, mutta pahointekiät ovat pelkurit.
30 Den rättfärdige varder aldrig nederslagen; men de ogudaktige skola icke blifva i landena.
Vanhurskas pysyy aina kohdallansa kukistamatta, mutta jumalattoman ei pidä asuman maan päällä.
31 Dens rättfärdigas mun bär fram vishet; men de vrångas mun skall utrotad blifva.
Vanhurskaan suu tuottaa viisauden, vaan vääräin kieli hukutetaan.
32 Dens rättfärdigas läppar lära helsosam ting; men de ogudaktigas mun är vrång.
Vanhurskaan huulet opettavat terveellisiä asioita, vaan jumalattoman suu on täynnä vääryyttä.
