Job 41
1 Kan du draga Leviathan med en krok, och fatta hans tungo med ett snöre?
Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?
2 Kan du sätta honom en ring i näsona, och borra honom hans kindben igenom med en syl?
Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?
3 Menar du, att han skall mycket bedjas före, eller smeka dig?
Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?
4 Menar du, att du kan göra ett förbund med honom, att du må hafva honom till en träl evinnerliga?
Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?
5 Kan du spela med honom såsom med en fogel; eller binda honom dinom pigom?
Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?
6 Menar du, att sällskapet skola skära honom sönder, att han blifver utdelad ibland köpmännerna?
Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.
7 Kan du fylla ena not med hans hud, och någon fiskaryssjo med hans hufvud?
Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.
8 När du kommer dina hand vid honom, så kom ihåg, att det en strid är, den du icke uthålla kan.
Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.
9 Si, hans hopp skall fela honom, och han skall uppenbarligen fördrifven varda.
Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?
10 Ingen är så dristig, att han honom uppväcka tör. Ho är då den, som för mig bestå kan?
Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?
11 Ho hafver något gifvit mig tillförene, att jag må honom det vedergälla? Mitt är allt det under hela himmelen är.
Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.
12 Jag vill icke förtiga hans kraft; ej heller hans magt, eller huru välskapad han är.
Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.
13 Ho kan upptäcka honom hans kläde? Eller ho tör vågat, att fatta honom i tänderna?
Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?
14 Ho kan öppna hans anletes kindben? Förskräckeliga stå hans tänder allt omkring.
Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?
15 Hans fjäll äro lika som sköldar, sammanfäste hvar i annan.
Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.
16 Det ena hänger in i det andra, så att vädret icke går deremellan;
Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.
17 Det hänger hvar i annan, och hålla sig tillsammans, så att de icke kunna skiljas åt.
Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.
18 Hans njusande är såsom ett glimmande ljus; hans ögon äro såsom morgonrodnans ögnahvarf.
Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.
19 Utaf hans mun fara bloss och eldbrandar.
Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.
20 Utaf hans näso går rök, såsom utaf heta grytor och kettlar.
Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.
21 Hans ande är glödande kol, och utu hans mun går låge.
Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.
22 Han hafver en starkan hals, och det är honom lust, då han något förderfvar.
Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.
23 Hans kötts ledamot hänga vid hvartannat; de äro faste i honom, att han icke rörd varder.
Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.
24 Hans hjerta är hårdt såsom sten, och så fast som ett stycke af understenen i qvarnene.
Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.
25 När han reser sig, förfära sig de starke; och när han får dem fatt, är der ingen nåde.
Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.
26 Om man vill till honom med svärd, så rörer han sig intet; eller med spets, skott och harnesk.
Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.
27 Han aktar jern såsom strå, och koppar såsom ruttet trä.
Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.
28 Ingen skytte förjagar honom; slungostenar äro honom såsom agnar.
Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.
29 Hammaren aktar han såsom strå; han bespottar de bäfvande spetsar.
Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.
30 Han kan ligga på skarpt grus; han lägger sig uppå det skarpt är, såsom på dyngo.
Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.
31 Han gör, att djupa hafvet sjuder såsom en gryta, och rörer det ihop, såsom man blandar ena salvo.
Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.
32 Efter honom är vägen ljus; djupet aktar han såsom en gamlan gråhårotan.
Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.
33 På jordene kan ingen liknas honom; han är gjord till att vara utan fruktan.
Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.
34 Han föraktar allt det högt är; han är Konung öfver alla högmodiga.
Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.
