Job 37
1 Deraf förskräcker sig mitt hjerta, och bäfvar.
Siitä myös hämmästyy minun sydämeni ja vapisee.
2 Hörer hans rösts skall, och det ljud som utaf hans mun går.
Kuulkaat visusti hänen vihansa huutoa, ja puhetta, joka hänen suustansa käy ulos.
3 Han ser under alla himlar, och hans ljus skin uppå jordenes ändar.
Hän toimittaa sen oikeuden kaikkein taivasten alla; ja hänen leimauksensa paistaa maan ääristä.
4 Efter honom bullrar dundret, han dundrar med ett stort skall; och när hans dundrande hördt varder, kan man intet förhålla det.
Senjälkeen kuuluu pitkäisen jylinä, ja se jylisee suurella äänellä; ja koska hänen jylinänsä kuullaan, ei sitä taideta estää.
5 Gud dundrar med sitt dunder grufveliga, och gör stor ting, och varder dock intet känd.
Jumala jylistää pauhinallansa ihmeellisesti, ja tekee suuria ja tutkimattomia töitä.
6 Han talar till snön, så är han straxt här på jordene, och till regnskuren, så är regnskuren der med magt.
Hän puhuu lumelle, ja se kohta tulee maan päälle, ja sadekuurolle, ja niin sadekuurolla on voima.
7 Man förgömmer sig ibland alla menniskor, att folket skall känna hans verk.
Hänen kädessänsä ovat kaikki ihmiset kätketyt, että kaikki tuntisivat hänen tekonsa.
8 Vilddjuret kryper uti skjul, och blifver i sitt rum.
Metsän pedot pakenevat varjoon ja pysyvät asumapaikoissansa.
9 Sunnanefter kommer väder, och nordanefter köld.
Etelästä tulee tuulispää ja pohjasta kylmä.
10 Af Guds anda kommer frost, och stort vatten, då han utgjuter.
Jumalan hengestä tulee pakkanen ja ahdistaa laviat vedet.
11 De tjocke skyar skilja sig, att klart skall varda, och igenom molnet utbrister hans ljus.
Seijes myös hajoittaa pilvet, ja hänen valkeutensa levittää itsensä pilvien lävitse.
12 Han vänder skyarna hvart han vill, att de skola göra allt det han bjuder dem på jordenes krets;
Hän kääntää pilvensä kuhunka hän tahtoo, tekemään kaikkia, mitä hän tahtoo maan piirin päällä.
13 Ehvad det är öfver en slägt, eller öfver ett land, då man finner honom barmhertigan.
Jos se tapahtuu yhdelle sukukunnalle eli maakunnalle, koska hän löydetään laupiaaksi.
14 Akta deruppå, Job; statt och förnim Guds under.
Kuules näitä Job: seiso ja ota vaari Jumalan ihmeellisistä töistä.
15 Vetst du, när Gud låter detta komma öfver dem; och när han låter sina skyars ljus utgå?
Tiedätkös, koska Jumala saattaa nämät heidän päällensä, ja koska hän antaa pilviensä valkeuden paistaa?
16 Vetst du, huru skyarna utsprida sig; hvilka under de fullkomlige veta;
Tiedätkös, kuinka pilvet hajoittavat heitänsä? täydellisen viisauden ihmeellisiä töitä?
17 Att din kläder varm äro, då landet är stilla af sunnanväder?
Että sinun vaattees lämpeevät, kuin ilma tyventyy etelästä?
18 Ja, du utbreder icke skyarna med honom, hvilke starke äro, och anseende såsom en grund.
Levitätkö sinä hänen kanssansa pilviä, jotka vahvat ovat niinkuin valettu peili?
19 Låt oss höra hvad vi skole säga honom; förty vi räcke icke intill honom för mörker.
Ilmoita sinä meille, mitä meidän pitäis hänelle sanoman; sillä emme ulotu hänen tykönsä pimeydeltä.
20 Ho skall förtälja honom hvad jag talar? Om någor talar, han varder uppsluken.
Kuka luettelee hänelle, mitä minä puhun? jos joku puhuu, niin hän niellään.
21 Nu ser man icke ljuset, som inom skyn lyser; men när vädret blås, göres det klart.
Ei nähdä nyt valkeutta, joka pilvissä leimahtaa; vaan kuin tuuli puhaltaa, niin seijestyy.
22 Ifrå nordan kommer guld, den förskräckelige Gudi till lof;
Pohjoisesta tulee kulta peljättävän Jumalan kunniaksi.
23 Men den Allsmägtiga kunna de intet finna, den så stor är i magtene; ty han måste ingen räkenskap göra af sinom rätt och rättfärdigom sakom.
Mutta Kaikkivaltiasta emme taida löytää, joka on niin suuri voimassa; ja ei hän tarvitse vastata oikeudessansa ja suuressa vanhurskaudessansa.
24 Derföre måste menniskorna frukta honom, och han fruktar inga visa.
Sentähden täytyy ihmisten häntä peljätä: ja ei hän katso yhtään taitavaa sydämestä.
