Job 3
1 Derefter upplät Job sin mun, och förbannade sin dag;
Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.
2 Utbrast, och sade:
Ja Job vastasi ja sanoi:
3 Den dagen vare förtappad, på hvilkom jag född är; och den natten, då man sade: En man är aflad.
Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.
4 Den samme dagen vare mörk, och Gud fråge intet efter honom ofvanefter; ingen klarhet skine öfver honom.
Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.
5 Mörkret behålle honom, och töcken blifve öfver honom med tjockt moln; och dimba om dagen göre honom gräselig.
Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.
6 Den samma nattena begripe mörker; och glädje sig icke ibland årsens dagar, och komme icke i månadetalet.
Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.
7 Si, vare den natten ensam, och ingen glädje komme deruti.
Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.
8 De der dagen förbanna, de förbanne henne; och de som redo äro till att uppväcka Leviathan.
Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.
9 Hennes stjernor varde mörka; förvänte ljus, och det komme intet; och se intet morgonrodnans ögnabryn;
Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,
10 Att hon icke igenlyckte mins lifs dörr, och icke bortgömde olyckona för min ögon.
Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.
11 Hvi blef jag icke straxt död i moderlifvet? Hvi vardt jag icke förgjord, då jag utu moderlifvet kommen var?
Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?
12 Hvi hafva de tagit mig upp i skötet? Hvi hafver jag ditt spenar?
Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?
13 Så låge jag nu, och vore stilla; sofve och hade ro;
Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.
14 Med Konungar och rådherrar på jordene, som bygga det öde är;
Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;
15 Eller med Förstar, som guld hafva, och sin hus full med silfver;
Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;
16 Eller som den der otida född är fördold, och vore icke till; såsom de unga barn, som aldrig hafva sett ljuset.
Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.
17 Der måste ju de ogudaktige låta af sitt öfvervåld; der hvilas dock de som mycket omak haft hafva.
Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;
18 Der hafva fångar frid med androm, och höra icke trugarens röst.
Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;
19 Der äro både små och store; tjenaren och den som ifrå sin herra fri är.
Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:
20 Hvi är ljus gifvet dem arma, och lif de bedröfvade hjerta;
Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?
21 (De der vänta efter döden, och han kommer icke; och uppgrofvo honom väl utu fördold rum;
Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?
22 De der fröjda sig mycket, och äro glade, att de kunna få grafvena; )
Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?
23 Och dem månne, hvilkens väg fördold är, och för honom af Gudi skyld varder?
Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?
24 Förty min suckan är min dagliga spis; mine tårar äro min dryck.
Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,
25 Ty det jag fruktade, det är kommet öfver mig; och det jag räddes, hafver råkat på mig.
Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.
26 Var jag icke lyckosam? Var jag icke stilla? Hade jag icke goda ro? Och sådana oro kommer.
Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.
