Job 21

1 Job svarade och sade:

Job vastasi ja sanoi:

2 Hörer dock till min ord, och låter säga eder;

"Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!

3 Hafver tålamod med mig, att jag ock må tala; och görer sedan spott af mig.

Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.

4 Månn jag handla med en mennisko, att min ande icke skulle härutinnan ångse varda?

Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?

5 Vänder eder hit till mig; I skolen förundra eder, och måsten lägga handena på munnen.

Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.

6 När jag tänker deruppå, så förskräckes jag; och ett bäfvande kommer uppå mitt kött.

Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:

7 Hvi lefva då de ogudaktige, varda gamle, och växa till i ägodelar?

Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?

8 Deras säd är säker omkring dem, och deras afföda är när dem.

Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.

9 Deras hus hafver frid för räddhåga, och Guds ris är icke öfver dem.

Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.

10 Deras oxa släpper man till, ock missgår icke; deras ko kalfvar, och är icke ofruktsam.

Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.

11 Deras unga barn gå ut såsom en hjord, och deras barn springa.

Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.

12 De fröjda sig med trummor och harpor, och äro glade med pipande;

He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.

13 De varda gamle med göda dagar, och förskräckas som nogast ett ögnablick för helvetet; (Sheol h7585)

He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan. (Sheol h7585)

14 De dock säga till Gud: Gack bort ifrån oss; vi vilje intet veta af dina vägar;

Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.

15 Ho är den Allsmägtige, att vi honom tjena skole? Eller hvad kan det båta oss, om vi löpe emot honom?

Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'

16 Men si, deras ägodelar stå icke uti deras händer; derföre skall de ogudaktigas sinne vara långt ifrå mig.

Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.

17 Huru varder de ogudaktigas lykta utsläckt; och deras förderf kommer öfver dem? Han skall utskifta jämmer i sine vrede.

Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?

18 De skola varda såsom strå för vädret, och såsom agnar, hvilka stormen bortförer.

Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?

19 Gud förvarar hans barnom bedröfvelse; när han skall löna honom, då skall man förnimmat,

Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.

20 Hans ögon skola se hans förderf, och af dens Allsmägtigas vrede skall han dricka.

Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.

21 Ty ho skall hafva behag till hans hus efter honom? Och hans månaders tal skall näppliga halft blifva.

Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!

22 Ho vill lära Gud, den ock dömer de höga?

Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?

23 Denne dör frisk och helbregda, rik och säll.

Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;

24 Hans mjölkekar äro full med mjölk, och hans ben varda full med märg.

hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.

25 Men en annan dör med bedröfvada själ, och hafver aldrig ätit i glädje.

Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.

26 Och de ligga tillhopa med hvarannan i jordene, och matkar öfvertäcka dem.

Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.

27 Si, jag känner väl edra tankar, och edor vrånga anslag emot mig.

Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.

28 Ty I sägen: Hvar är Förstans hus? Och hvar äro hyddorna, der de ogudaktige bodde?

Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'

29 Talen I dock derom såsom meniga folket; och veten icke hvad de andras väsende betyder?

niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,

30 Ty den onde varder behållen intill förderfvelsens dag, och intill vredenes dag blifver han.

että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.

31 Ho vill säga hvad han förtjenar, när man det utvärtes anser? Ho vill vedergälla honom hvad han gör?

Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?

32 Men han varder bortdragen till grafvena, och man vaktar efter honom i högomen.

Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.

33 Bäckaslem behagar honom väl, och alla menniskor varda dragna efter honom; och uppå dem, som för honom varit hafva, är intet tal.

Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.

34 Huru trösten I mig så fåfängt, och edor svar finnas dock orätt?

Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."