Job 20

1 Då svarade Zophar af Naema, och sade:

Naemalainen Soofar lausui ja sanoi:

2 Deruppå måste jag svara, och kan icke bida;

"Tuohon minun ajatukseni tuovat vastauksen, moisesta minun mieleni kuohuu.

3 Och vill gerna höra, ho mig det straffa och lasta skall; ty mins förstånds ande skall svara för mig.

Häpäisevää nuhdetta täytyy minun kuulla, mutta minun ymmärrykseni henki antaa minulle vastauksen.

4 Vetst du icke, att alltid så tillgånget är, ifrå den tiden menniskorna på jordene varit hafva;

Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti, siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin?

5 Att de ogudaktigas berömmelse står icke länge, och skrymtares glädje varar ett ögnablick?

Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen, ja riettaan ilo on vain silmänräpäys.

6 Om hans höjd än räckte upp i himmelen, och hans hufvud komme intill skyn,

Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti,

7 Så måste han dock på sistone förgås såsom träck; så att de, som se uppå honom, skola säga: Hvar är han?

katoaa hän kuitenkin ainiaaksi oman likansa lailla; jotka näkivät hänet, kysyivät: Missä hän on?

8 Såsom en dröm förgår, så skall han ej heller funnen varda; och såsom en syn, den om nattena försvinner.

Niinkuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, ja hän häipyy kuin öinen näky.

9 Det öga, som honom sett hafver, det ser honom intet mer; och hans rum skall icke mer se honom.

Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää, eikä hänen paikkansa häntä enää näe.

10 Hans barn skola tigga gå, och hans hand skall gifva honom vedermödo till löna.

Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät, hänen kättensä on annettava pois hänen omaisuutensa.

11 Hans ben skola umgälla hans ungdoms synder; och skola lägga sig i jordene med honom.

Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa, mutta sen täytyi mennä maata multaan hänen kanssansa.

12 Om än ondskan smakar honom väl uti hans mun, skall hon dock fela honom på hans tungo.

Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan, niin että hän kätkee sen kielensä alle,

13 Hon skall varda förhållen, och icke tillåten; och skall varda honom förtagen i hans hals.

säästää sitä eikä siitä luovu, vaan pidättää sitä keskellä suulakeansa,

14 Hans mat skall förvända sig i hans buk uti ormagalla.

niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään, tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissänsä.

15 De ägodelar, som han uppsvulgit hafver, måste han åter utspy; och Gud skall drifva dem utu hans buk.

Hän nieli rikkautta, ja hänen täytyy se oksentaa pois, Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastansa.

16 Han skall suga huggormagalla, och ormatunga skall dräpa honom.

Kyykäärmeiden myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa.

17 Han skall icke få se de strömmar eller vattubäckar, som med hannog och smör flyta.

Ei hän saa ilokseen katsella puroja, ei hunaja-ja kermajokia ja-virtoja.

18 Han skall arbeta, och intet nyttjat; och hans ägodelar skola varda annars mans, så att han icke skall hafva hugnad utaf dem.

Hänen on annettava pois hankkimansa, eikä hän saa sitä itse niellä; ei ole hänen ilonsa hänen voittamansa rikkauden veroinen.

19 Förty han hafver undertryckt och förlåtit den fattiga; han hafver rifvit till sig hus, de han intet byggt hafver;

Sillä hän teki vaivaisille väkivaltaa ja heitti heidät siihen, hän ryösti itselleen talon, eikä saa siinä rakennella.

20 Ty hans buk kunde icke full varda; och skall icke igenom sina kosteliga ägodelar undkomma.

Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän, mutta ei pelastu hän himotulla tavarallaan.

21 Af hans mat skall intet qvart vara; derföre skola hans goda dagar intet varaktige blifva.

Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan, sentähden hänen onnensa ei kestä.

22 Om han än öfverflödar, och hafver nog, skall honom dock likväl ångest ske; alla händers möda skall öfver honom komma.

Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä, häneen iskevät kaikki kurjien kourat.

23 Hans buk skall honom en gång full varda; och han skall sända sina vredes grymhet öfver honom; han skall öfver honom regna låta sina strid.

Kun hän on täyttämässä vatsaansa, lähettää Jumala hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen syödessään.

24 Han skall fly för jernharnesk, och kopparbågen skall förjaga honom.

Jos hän pakenee rautavaruksia, niin lävistää hänet vaskijousi;

25 Ett draget svärd skall gå igenom honom, och svärds blänkande, som honom skall bittert varda, skall med förskräckelse gå öfver honom.

kun hän vetää ulos selästään nuolen, käy hänen sappensa lävitse miekan salama. Kauhut valtaavat hänet,

26 Intet mörker är, som honom skyla må; en eld skall förtära honom, den intet uppblåst är; och den som qvar blifver i hans hyddo, honom skall illa gå.

kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta, se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa.

27 Himmelen skall uppenbara hans ondsko, och jorden skall sätta sig upp emot honom.

Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, maa nousee häntä vastaan.

28 Hans säd i hans huse skall bortförd varda, förspilld uti hans vredes dag.

Minkä hänen talonsa tuotti, menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet.

29 Detta är en ogudaktigs menniskos lön när Gudi, och hans ords arf när Gudi.

Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, perintöosa, jonka Jumala hänelle määrää."