Job 15
1 Då svarade Eliphas af Thema, och sade:
Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
2 Skall en vis man tala så i vädret, och uppfylla sin buk med väder?
"Vastaako viisas tuulta pieksämällä, täyttääkö hän rintansa itätuulella?
3 Du straffar med onyttigom ordom, och ditt tal kommer intet till gagns.
Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä?
4 Du hafver bortkastat räddhågan, och talar förakteliga för Gudi;
Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta.
5 Ty så lärer din ondska din mun, och du hafver utvalt ena skalkatungo.
Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi, ja sinä valitset viekasten kielen.
6 Din mun skall fördöma dig, och icke jag; dina läppar skola svara dig.
Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä; omat huulesi todistavat sinua vastaan.
7 Äst du den första menniska, som född är? Äst du för all berg aflader?
Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennenkuin kukkulat?
8 Hafver du hört Guds hemliga råd? Och är sjelfva visdomen ringare än du?
Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja anastatko viisauden itsellesi?
9 Hvad vetst du, det vi icke vete? Hvad förstår du, det som icke är när oss?
Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi?
10 Gråhårote och gamle äro när oss, som länger hafva lefvat än dine fäder.
Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi iällisempi.
11 Skulle Guds hugsvalelse så ringa aktas för dig? Men du hafver något hemligit stycke när dig.
Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin?
12 Hvad tager ditt hjerta före? Hvi ser du så stolt ut?
Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyörivät silmäsi,
13 Hvi sätter ditt sinne sig emot Gud, att du låter sådana ord gå af dinom mun?
niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi sanoja?
14 Hvad är en menniska, att hon skulle vara ren; och att han skulle vara rättfärdig, som af qvinno född är?
Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!
15 Si, ibland hans helga är ingen ostraffelig, och himlarna äro icke rene för honom.
Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä,
16 Huru mycket mer menniskan, som är stygg och ond; den der orättfärdighetena dricker såsom vatten?
saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä.
17 Jag vill visa dig det, hör mig; jag vill förtälja dig, hvad jag sett hafver;
Minä julistan sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt,
18 Hvad de vise sagt hafva, och för deras fader icke hafver fördoldt varit;
mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet,
19 Hvilkom allena landet gifvet är, så att ingen främmande må gå ibland dem.
niiltä, joille yksin maa oli annettuna ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:
20 En ogudaktig bäfvar i alla sina lifsdagar, och enom tyrann är hans åratal fördoldt.
'Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan, ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.
21 Hvad han hörer, det förskräcker honom; och ändå att frid är, så hafver han dock den sorg, att han skall förderfvas.
Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa, keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä.
22 Han tror icke, att han skall kunna undfly olyckona, och förmodar sig alltid svärdet.
Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä, ja hän on miekalle määrätty.
23 När han far ut hit och dit efter sin näring, så tycker honom att hans olyckos tid är för handene.
Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on? Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina pimeyden päivä.
24 Ångest och nöd förskräcka honom, och slå honom ned, såsom en Konung med enom här;
Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, masentavat hänet niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen.
25 Ty han hafver utsträckt sina hand emot Gud, och emot den Allsmägtiga förstärkt sig.
Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan,
26 Han löper med hufvudet emot honom, och står halsstyf emot honom.
ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä, taajain kilvenkupurainsa suojassa;
27 Han hafver upphäfvit sig emot honom, och satt sig hårdt emot honom.
koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi,
28 Men han skall bo i nederslagna städer, der inga hus äro; utan ligga i enom hop.
asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua,
29 Han skall icke varda rik, och hans gods skall icke förökas; och skall icke utspridas i landena.
jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi, sentähden hän ei rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä, eikä hänen viljansa notkistu maata kohden.
30 Han skall icke undfly olycko; eldslågen skall förtorka hans grenar; och skall varda borttagen af hans muns anda.
Ei hän pääse pimeydestä; tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa, ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä.
31 Han är så bedragen, att han icke tror att det skall varda värre med honom.
Älköön hän turvatko turhuuteen-hän pettyy; sillä hänen voittonsa on oleva turhuus.
32 Han får en ända, när honom obeqvämt är; och hans gren skall icke grönskas.
Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi.
33 Han varder afhemtad såsom en omogen drufva af vinträt, och såsom ett oljoträ bortfaller sitt blomster.
Hän on niinkuin viinipuu, joka pudottaa raakaleensa, niinkuin öljypuu, joka varistaa kukkansa.
34 Ty de skrymtares församling skall blifva ensam, och elden skall förtära hans hus, som gåfvor tager.
Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat.
35 Han anar olycko, och föder vedermödo; och deras buk bär list fram.
He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota, ja heidän kohtunsa valmistaa petosta.'"
