Job 15
1 Då svarade Eliphas af Thema, och sade:
Niin vastasi Eliphas Temanilainen ja sanoi:
2 Skall en vis man tala så i vädret, och uppfylla sin buk med väder?
Pitääkö taitavan niin tuuleen puhuman, ja täyttämän vatsansa tuulella?
3 Du straffar med onyttigom ordom, och ditt tal kommer intet till gagns.
Sinä nuhtelet kelvottomilla sanoilla ja puheilla, joista ei ole hyödytystä.
4 Du hafver bortkastat räddhågan, och talar förakteliga för Gudi;
Sinä olet hyljännyt pelvon, ja puhut ylönkatseella Jumalan edessä.
5 Ty så lärer din ondska din mun, och du hafver utvalt ena skalkatungo.
Sillä sinun pahuutes opettaa niin sinun suus; ja sinä olet valinnut viekasten kielen.
6 Din mun skall fördöma dig, och icke jag; dina läppar skola svara dig.
Sinun suus pitää tuomitseman sinun, ja en minä: sinun huules pitää todistaman sinua vastaan:
7 Äst du den första menniska, som född är? Äst du för all berg aflader?
Oletkos ensimäinen ihminen, joka syntynyt on? eli ennen (kaikkia) vuoria luotu?
8 Hafver du hört Guds hemliga råd? Och är sjelfva visdomen ringare än du?
Oletko sinä kuullut Jumalan salaisen neuvon? ja onko taito halvempi sinua?
9 Hvad vetst du, det vi icke vete? Hvad förstår du, det som icke är när oss?
Mitä sinä tiedät, jota emme tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei ole meidän tykönämme?
10 Gråhårote och gamle äro när oss, som länger hafva lefvat än dine fäder.
Harmaapäät ja vanhat ovat meidän tykönämme, jotka ennen ovat eläneet kuin sinun isäs.
11 Skulle Guds hugsvalelse så ringa aktas för dig? Men du hafver något hemligit stycke när dig.
Pitäiskö Jumalan lohdutukset oleman halvat sinulle? Eli onko jotakin salaista tykönäs?
12 Hvad tager ditt hjerta före? Hvi ser du så stolt ut?
Mitä sinun sydämes aikoi? ja mitäs vilkutat silmiäs?
13 Hvi sätter ditt sinne sig emot Gud, att du låter sådana ord gå af dinom mun?
Kuinka sinä asetat mieles Jumalaa vastaan? että sinä senkaltaiset sanat suustas päästät.
14 Hvad är en menniska, att hon skulle vara ren; och att han skulle vara rättfärdig, som af qvinno född är?
Mikä on ihminen, että hän olis puhdas? ja että hän olis hurskas, joka vaimosta syntynyt on?
15 Si, ibland hans helga är ingen ostraffelig, och himlarna äro icke rene för honom.
Katso, hänen pyhäinsä seassa ei ole yhtään nuhteetointa; ja taivaat ei ole puhtaat hänen edessänsä.
16 Huru mycket mer menniskan, som är stygg och ond; den der orättfärdighetena dricker såsom vatten?
Kuinka paljon enemmin ihminen on kauhia ja ilkiä, joka juo vääryyttä niinkuin vettä?
17 Jag vill visa dig det, hör mig; jag vill förtälja dig, hvad jag sett hafver;
Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä nähnyt olen:
18 Hvad de vise sagt hafva, och för deras fader icke hafver fördoldt varit;
Mitä taitavat sanoneet ovat, jota ei yksikään heidän isistänsä ole salannut.
19 Hvilkom allena landet gifvet är, så att ingen främmande må gå ibland dem.
Joille ainoille maa annettu on, niin ettei yksikään outo saanut käydä heidän keskellänsä.
20 En ogudaktig bäfvar i alla sina lifsdagar, och enom tyrann är hans åratal fördoldt.
Jumalatoin vapisee kaiken elinaikansa, ja tyrannin vuosiluku on peitetty.
21 Hvad han hörer, det förskräcker honom; och ändå att frid är, så hafver han dock den sorg, att han skall förderfvas.
Pelvon ääni on hänen korvissansa, että rauhassakin pitää hävittäjä tuleman hänen päällensä.
22 Han tror icke, att han skall kunna undfly olyckona, och förmodar sig alltid svärdet.
Ei hän usko palajavansa pimeydestä, ja varoo aina miekkaa.
23 När han far ut hit och dit efter sin näring, så tycker honom att hans olyckos tid är för handene.
Kuin hän lähtee sinne ja tänne elatuksensa jälkeen, niin hän luulee aina pimeyden päivän käsissänsä olevan.
24 Ångest och nöd förskräcka honom, och slå honom ned, såsom en Konung med enom här;
Ahdistus ja hätä peljättävät häntä, ja yllyttävät hänen, niinkuin kuningas valmis sotaan.
25 Ty han hafver utsträckt sina hand emot Gud, och emot den Allsmägtiga förstärkt sig.
Sillä hän on ojentanut kätensä Jumalaa vastaan, ja vahvistanut itsensä Kaikkivaltiasta vastaan.
26 Han löper med hufvudet emot honom, och står halsstyf emot honom.
Hän juoksee päätäpäin häntä vastaan, ja seisoo ynseästi häntä vastaan.
27 Han hafver upphäfvit sig emot honom, och satt sig hårdt emot honom.
Hän on peittänyt kasvonsa lihavuudellansa, ja lihoittanut ja paisuttanut itsensä.
28 Men han skall bo i nederslagna städer, der inga hus äro; utan ligga i enom hop.
Mutta hänen pitää asuman hävitetyssä kaupungissa ja asumattomissa huoneissa, jotka roukkioksi riutumallansa ovat.
29 Han skall icke varda rik, och hans gods skall icke förökas; och skall icke utspridas i landena.
Ei hänen pidä rikastuman, eikä hänen tavaransa pysymän, eikä hänen onnensa pidä leviämän maassa.
30 Han skall icke undfly olycko; eldslågen skall förtorka hans grenar; och skall varda borttagen af hans muns anda.
Ei hänen pidä pääsemän pimeydestä: tulen liekki kuivaa hänen oksansa, ja hänen suunsa hengellä katoo.
31 Han är så bedragen, att han icke tror att det skall varda värre med honom.
Ei hän taida uskaltaa turhuuteen, että hän on petetty; sillä turhuus on hänen palkkansa.
32 Han får en ända, när honom obeqvämt är; och hans gren skall icke grönskas.
Hän loppuu ennen aikaansa, ja hänen oksansa ei pidä vihoittaman.
33 Han varder afhemtad såsom en omogen drufva af vinträt, och såsom ett oljoträ bortfaller sitt blomster.
Hän poimitaan niinkuin kypsymätöin marja viinapuusta, ja niinkuin öljypuu varistaa kukoistuksensa.
34 Ty de skrymtares församling skall blifva ensam, och elden skall förtära hans hus, som gåfvor tager.
Sillä ulkokullattuin kokous pitää oleman yksinäinen, ja tulen pitää polttaman lahjain ottajan huoneen,
35 Han anar olycko, och föder vedermödo; och deras buk bär list fram.
Hän siittää onnettomuuden, ja synnyttää vaivaisuuden; ja heidän vatsansa valmistaa petoksen.
