Hosea 2
1 Säger edrom brödrom: De äro mitt folk, och edro syster, att hon är i ynnest.
Sanokaa veljiänne Ammiksi ja sisarianne Ruhamaksi."
2 Säger domen öfver edra moder, att hon är intet mer min hustru, och jag vill intet hafva henne; beder henne kasta bort sitt boleri ifrå sig, och sitt horeri ifrå sin bröst;
"Riidelkää äitinne kanssa, riidelkää, sillä ei hän ole minun vaimoni, enkä minä ole hänen miehensä. Poistakoon hän haureutensa kasvoistansa ja aviorikoksensa rintainsa välistä,
3 På det jag icke skall afkläda henne nakna, och sätta henne, lika som hon var, då hon rådd var, och jag då gör henne såsom ett öde, och såsom ett torrt land, att jag icke låter henne dö af törst;
etten minä riisuisi häntä alasti ja asettaisi häntä, niinkuin hän oli syntymänsä päivänä, etten tekisi häntä erämaan kaltaiseksi, saattaisi häntä kuivan maan kaltaiseksi ja kuolettaisi häntä janoon.
4 Och icke förbarmar mig öfver hennes barn; ty de äro horobarn;
Ja hänen lapsiansa minä en armahda, sillä he ovat haureudesta syntyneitä lapsia.
5 Och deras moder är en hora; och den dem burit hafver, hon häller sig skamliga, I och säger: Jag vill löpa efter mina bolar, hvilke mig gifva bröd, vatten, ull, lin, oljo och dryck.
Sillä heidän äitinsä on harjoittanut haureutta, heidän kantajansa on häpeällisesti elänyt, hän on sanonut: 'Minä kuljen rakastajaini perässä, jotka antavat minulle leipäni ja veteni, villani ja pellavani, öljyni ja juomani'.
6 Derföre, si, jag skall igentäppa din väg med törne, och gärda der en gård före, att hon icke skall finna sina stigar.
Sentähden, katso, minä aitaan sinun tiesi orjantappuroilla, minä muuraan muurin hänen eteensä, niin ettei hän löydä polkujansa.
7 Och då hon löper efter sina bolar, skall hon intet fä dem, och icke finna dem, när hon söker efter dem, och måste säga: Jag vill gå till min förra man igen, der jag bättre mådde, än jag nu mår.
Ja hän ajaa takaa rakastajiansa, mutta ei heitä saavuta; etsii heitä, mutta ei löydä. Ja hän on sanova: 'Minä menen takaisin entisen mieheni luokse, sillä parempi oli minulla olo silloin kuin nyt'.
8 Ty hon vill icke veta, att jag är den som gifver henne korn, must och oljo, och hafver gifvit henne mycket silfver och guld, der de Baal af gjort hafva.
Hän ei ole tajunnut, että minä olen hänelle antanut jyvät ja viinin ja öljyn, olen kartuttanut hänelle hopeata ja myös kultaa, joka on käytetty Baalin hyväksi.
9 Derföre vill jag taga mitt korn och must igen i sinom tid, och bortvända mina ull och lin, der hon sina blygd med betäcker.
Sentähden minä otan takaisin jyväni ajallansa ja viinini määräaikanansa ja tempaan pois villani ja pellavani, jonka piti peittää hänen alastomuutensa.
10 Nu vill jag upptäcka hennes skam för hennes bolars ögon, och ingen skall undsätta henne utu mine hand.
Nyt minä paljastan hänen häpynsä hänen rakastajainsa silmäin eteen, eikä kukaan ole pelastava häntä minun kädestäni.
11 Och jag skall göra en ända med all hennes fröjd, högtider, nymånader, Sabbather, och alla hennes helgedagar.
Minä teen lopun kaikesta hänen ilonpidostansa: hänen juhlistansa, uusistakuistansa ja sapateistansa ja kaikista hänen pyhäpäivistänsä.
12 Jag skall öde göra hennes vinträ och fikonaträ, efter hon säger: Det är min lön, som mine bolar gifva mig; jag skall göra en skog deraf, att vilddjuren skola uppäta det.
Ja minä hävitän hänen viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa, joista hän on sanonut: 'Ne ovat minun portonpalkkani, jonka rakastajani ovat minulle antaneet'. Minä teen ne metsäksi, ja metsän eläimet syövät niitä.
13 Alltså skall jag hemsöka Baalims dagar öfver henne, hvilkom hon rökoffer gör, och pryder sig med spann och halsband, och löper efter sina bolar, och förgäter mig, säger Herren.
Ja minä kostan hänelle baalien päivät, joina hän niille poltti uhreja, koristi itsensä renkaillaan ja kaulakäädyillään ja kulki rakastajainsa jäljessä, mutta unhotti minut, sanoo Herra.
14 Derföre, si, jag vill locka henne, och föra henne uti öknena, och tala ljufliga med henne.
Sentähden, katso, minä taivuttelen hänet, kuljetan hänet erämaahan ja viihdyttelen häntä.
15 Der vill jag gifva henne sin rätta vingård, och Achors dal, der man predika skall det I hoppas skolen; och der skall hon sjunga, lika som i hennes ungdoms tid, då hon utur Egypti land drog.
Minä annan hänelle sieltä alkaen hänen viinimäkensä ynnä Aakorin laakson toivon oveksi, ja hän on oleva siellä kuuliainen niinkuin nuoruutensa päivinä, niinkuin sinä päivänä, jona hän Egyptin maasta läksi.
16 Och på den tiden, säger Herren, skall du kalla mig: min man, och icke mer kalla mig: min Baal.
Sinä päivänä, sanoo Herra, sinä puhuttelet minua: 'Minun mieheni', etkä enää puhuttele minua: 'Minun Baalini';
17 Ty jag skall låta Baalims namn bortkomma utu hennes mun, så att man deras namn icke mer ihågkomma skall.
ja minä poistan baalien nimet hänen suustansa, eikä niiden nimiä enää mainita.
18 Och jag skall på den tiden göra dem ett förbund med vilddjuren på markene, med foglarna under himmelen, och med matkarna på jordene; och skall borttaga båga, svärd och krig utu landena, och låta dem bo säkre.
Ja sinä päivänä minä teen heidän hyväksensä liiton metsän eläinten ja taivaan lintujen kanssa ja maan matelevaisten kanssa; ja jousen ja miekan ja sodan minä särjen maasta ja annan heidän asua turvassa.
19 Jag vill trolofva dig mig i evig tid; jag skall trolofva dig mig uti rättfärdighet och dom, uti nåd och barmhertighet;
Ja minä kihlaan sinut itselleni ikiajoiksi, kihlaan sinut itselleni vanhurskaudella ja tuomiolla, armolla ja laupeudella,
20 Ja, uti trone vill jag trolofva dig mig; och du skall känna Herran.
kihlaan sinut itselleni uskollisuudella, ja sinä olet tunteva Herran.
21 På den tiden, säger Herren, vill jag höra; jag skall höra himmelen, och himmelen skall höra jordena;
Sinä päivänä minä kuulen, sanoo Herra, minä kuulen taivasta, ja se kuulee maata,
22 Och jorden skall höra kornet, must och oljo, och de skola höra Jisreel.
ja maa kuulee jyviä, viiniä ja öljyä, ja nämä kuulevat Jisreeliä.
23 Och jag skall behålla henne mig för en säd på jordene, och förbarma mig öfver henne som i ogunst var, och säga till det som intet var mitt folk: Du äst mitt folk; och det skall säga: Du äst min Gud.
Ja minä kylvän hänet itselleni tähän maahan, minä armahdan Loo-Ruhamaa ja sanon Loo-Ammille: 'Sinä olet minun kansani'; ja hän vastaa: 'Minun Jumalani'."
