2 Korinthierbrevet 11

1 Jag ville, att I mig något litet lida villen uti min fåvitsko; dock I liden mig väl.

Oi jospa te vähänkin minun tyhmyyttäni kärsisitte! Ja tosin te minua kärsitte.

2 Ty jag nitälskar eder i Guds nit; ty jag hafver fäst eder enom man, på det jag skulle fly Christo en ren jungfru.

Sillä minä kiivaan teitä Jumalan kiivaudella. Sillä minä olen teitä kihlannut yhdelle miehelle, että minä puhtaan neitseen Kristukselle tuottaisin.

3 Men jag fruktar att tilläfventyrs icke sker, att såsom ormen besvek Eva med sin illfundighet, så varda ock edor sinne förvänd ifrån enfaldigheten i Christo.

Mutta minä pelkään, että niinkuin kärme vietteli Evan kavaluudellansa, niin myös teidän taitonne turmellaan siitä yksinkertaisuudesta, joka on Kristuksessa.

4 Ty om den, som till eder kommer, predikar eder en annan Jesum, den vi icke predikade; eller om I undfån en annan Anda, den I icke undfått hafven; eller ett annat Evangelium, det I icke anammat hafven, så liden I dem med rätto.

Sillä jos se, joka teidän tykönne tulee, toisesta Jesuksesta teille saarnaa, josta emme saarnanneet, taikka jos te toisen hengen saatte, jota ette ole saaneet, eli toisen evankeliumin, jota ette ole ottaneet vastaan, niin te sen oikein kärsitte.

5 Ty jag håller mig icke ringare, än de höga Apostlar äro.

Sillä minä arvaan, etten minä ole ollut halvempi niitä kaikkein korkeimpia apostoleita.

6 Och ändock jag är enfaldig i talet, så är jag dock icke enfaldig i förståndet; dock vi äre nog kände allestäds när eder.

Ja ehkä minä olen puheessa yksinkertainen, niin en minä ole tiedossa yksinkertainen; kuitenkin olemme me kyllä kaikille teille tiettävät.

7 Eller hafver jag syndat, att jag hafver förnedrat mig, på det I skullen upphöjde varda? Ty jag hafver förkunnat eder Evangelium utan lön.

Eli olenko minä syntiä tehnyt, että minä olen itseni alentanut, että te ylennettäisiin, että minä olen teille Jumalan evankeliumia ilman palkkaa ilmoittanut?

8 Andra församlingar hafver jag beröfvat, och tagit lön af dem, der jag eder med tjente.

Ja olen muut seurakunnat ryöstänyt, ja heiltä palkan ottanut, jolla minä teitä palvelin? Ja kuin minä olin teidän tykönänne ja minulta jotakin puuttui, enpä minä ketään rasittanut.

9 Och då jag var när eder, och mig fattades något, förtungade jag ingen; ty hvad mig fattades, uppfyllde de bröder, som komne voro af Macedonien; och i all ting höll jag mig, att jag ingom var till tunga; och vill ännu så hålla mig.

Sillä mitä minulta puuttui, sen veljet täyttivät, jotka Makedoniasta tulivat. Ja niin minä pidin itseni kaikissa, etten minä kenenkään kuormana ollut, ja tahdon vieläkin minuni niin pitää.

10 Så visst som Christi sanning är i mig, så skall denna berömmelse mig icke förtagen varda uti Achaje landsändar.

Niin totta kuin Kristuksen totuus minussa on, niin ei tämä kerskaus pidä minulta Akajan maakunnissa otettaman pois.

11 För hvad sak? Derföre, att jag icke älskar eder? Gud vet det.

Minkätähden? Senkötähden, etten minä teitä rakasta? Sen Jumala tietää.

12 Men det jag gör, det vill jag ock göra; på det jag skall förtaga dem tillfällen, som tillfälle söka till att berömma sig, att de äro såsom vi;

Mutta mitä minä teen, sen minä tahdon tehdä, että minä heiltä tilan ottaisin pois, jotka etsivät tilaa kerskata, että he ovat niin kuin me.

13 Ty sådane falske Apostlar, och bedrägelige arbetare, taga sig uppå Christi Apostlars person.

Sillä senkaltaiset väärät apostolit ja petolliset työntekijät teeskelevät itsensä Kristuksen apostoleiksi.

14 Och det är ock icke under; ty ock sjelfver Satan förskapar sig uti ljusens Ängel.

Ei myös ihmekään ole; sillä itse saatana muuttaa itsensä valkeuden enkeliksi.

15 Derföre är icke under att hans tjenare också förskapa sig, lika som de der voro rättfärdighetenes predikare; hvilkas ände skall varda efter deras gerningar,

Ei siis se ole suuri, jos myös hänen palveliansa itsensä asettelevat niinkuin he olisivat vanhurskauden saarnaajat, joiden loppu pitää oleman heidän töittensä perään.

16 Åter säger jag, att ingen skall tänka att jag är fåvitsk; annars tager mig ock än såsom en fåvitsk man, att jag ock något litet må berömma mig.

Taas sanon minä, ettei yhdenkään pidä minua tyhmäksi luuleman; vaan ellei niin ole, niin ottakaat minua vastaan niinkuin tyhmääkin, että minä myös vähä kerskaisin.

17 Det jag nu talar, det talar jag icke såsom i Herranom, utan såsom i fåvitskhet, efter vi äre komne uti berömmelse.

Sitä mitä minä nyt puhun, en minä puhu niinkuin Herrassa, vaan niinkuin tyhmyydessä, että me nyt kerskaamaan ruvenneet olemme.

18 Efter nu månge berömma sig af köttet, vill också jag berömma mig.

Koska moni kerskaa lihan jälkeen, niin minäkin tahdon kerskata.

19 Ty I fördragen gerna de fåvitska, efter I ären sjelfve vise.

Sillä te kärsitte mielellänne tyhmiä, että te viisaat olette.

20 I fördragen, om någor gör eder till trälar, om någor eder uppäter, om någor eder ifrå tager, om någor förhäfver sig öfver eder, om någor eder slår i ansigtet.

Te kärsitte, jos joku teitä orjuuteen vaatii, jos joku teitä syö, jos joku teiltä jotakin ottaa, jos joku itsensä korottaa, jos joku teitä lyö kasvoille.

21 Det säger jag efter smälighet, såsom vi vore svage vordne. Hvad nu någor uppå dristar (jag talar i fåvitsko), derpå dristar jag ock.

Sen minä sanon häväistyksen tähden, niinkuin me heikot olisimme: mihinkä joku uskaltaa, (minä puhun tyhmyydessä, ) siihen minäkin uskallan.

22 De äro Ebreer, så är jag ock; de äro Israeliter, jag ock; de äro Abrahams säd, jag ock.

He ovat Hebrealaiset, minä myös. He ovat Israelilaiset, minä myös. He ovat Abrahamin siemen, minä myös.

23 De äro Christi tjenare (jag talar i fåvitsko), jag är fast mer; jag hafver mer arbetat; jag hafver mer hugg fått; jag hafver oftare varit fången; ofta varit i dödsnöd.

He ovat Kristuksen palveliat, (minä puhun tyhmästi, ) paljoa enemmin minä olen. Minä olen enemmän työtä tehnyt. Minä olen enemmän haavoja kärsinyt. Minä olen useammin vankina ollut. Usein olen kuoleman hädässä ollut.

24 Af Judomen hafver jag fem resor fått fyratio slag, ett mindre.

Juudalaisilta olen minä viidesti neljäkymmentä haavaa saanut, yhtä vailla.

25 Tre resor hafver jag varit stupad med ris; ena resa stenad; tre resor hafver jag varit i skeppsbrott; natt och dag hafver jag varit i hafsens djup.

Kolmasti olen vitsoilla piesty. Olin kerran kivitetty. Kolmasti olen minä tullut haaksirikkoon. Yön ja päivän olin minä meren syvyydessä.

26 Jag hafver ofta färdats; jag hafver varit i farlighet i floder; i farlighet ibland mördare; i farlighet ibland Judarna; i farlighet ibland Hedningarna; i farlighet i städerna; i farlighet i öknene; i farlighet på hafvet; i farlighet ibland falska bröder;

Minä olen usein vaeltanut, minä olen ollut veden hädässä, ryövärien keskellä, hädässä Juudalaisten keskellä, hädässä pakanain keskellä, hädässä kaupungeissa, hädässä korvessa, hädässä merellä, hädässä viekasten veljien seassa,

27 I mödo och arbete; i mycken vako; i hunger och törst; i mycken fasto; i frost och nakenhet;

Työssä ja tuskassa, paljossa valvomisessa, nälässä ja janossa, paljossa paastossa, vilussa ja alastomuudessa,

28 Förutan det som eljest påkommer, nämliga att jag dagliga öfverlupen varder, och bär omsorg för alla församlingar.

Ilman niitä mitkä muutoin tapahtuvat, nimittäin, että minua joka päivä vaivataan ja pidän surun kaikista seurakunnista.

29 Ho är svag, och jag varder icke svag? Ho förargas, och jag brinner icke?

Kuka on heikko, ja en minä myös heikoksi tule? Kuka pahoitetaan, ja en minä pala?

30 Efter jag ju skall berömma mig, så vill jag berömma mig af min svaghet.

Että minun pitää nyt kerskaaman, niin minä kerskaan heikkoudestani.

31 Gud och vårs Herras Jesu Christi Fader, hvilkom vare pris i evighet, vet att jag icke ljuger. (aiōn g165)

Jumala ja meidän Herran Jesuksen Kristuksen Isä, joka olkoon ylistetty ijankaikkisesti! tietää, etten minä valehtele. (aiōn g165)

32 Landshöfdingen uti Damasco, på Konung Arete vägna, förvarade de Damasceners stad, och ville gripit mig;

Damaskussa Aretaan kuninkaan maanvanhin vartioitsi Damaskun kaupunkia ja tahtoi minun ottaa kiinni.

33 Och jag vardt i en korg genom ett fenster, öfver muren, nedersläppt, och undslapp hans händer.

Ja minä laskettiin maahan muurin akkunasta korissa, ja pääsin niin hänen käsistänsä.