Zaburi 137

1 Kando ya mito ya Babeli tuliketi, tukaomboleza tulipokumbuka Sayuni.

Baabelin virtain vierillä-siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme.

2 Kwenye miti ya huko tulitundika vinubi vyetu,

Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme.

3 kwa maana huko hao waliotuteka walitaka tuwaimbie nyimbo, watesi wetu walidai nyimbo za furaha; walisema, “Tuimbieni wimbo mmoja kati ya nyimbo za Sayuni!”

Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä".

4 Tutaimbaje nyimbo za Bwana, tukiwa nchi ya kigeni?

Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?

5 Nikikusahau wewe, ee Yerusalemu, basi mkono wangu wa kuume na usahau ujuzi wake.

Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni.

6 Ulimi wangu ushikamane na kaakaa la kinywa changu kama sitakukumbuka wewe, kama nisipokufikiri Yerusalemu kuwa furaha yangu kubwa.

Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.

7 Kumbuka, Ee Bwana, walichokifanya Waedomu, siku ile Yerusalemu ilipoanguka. Walisema, “Bomoa, Bomoa mpaka kwenye misingi yake!”

Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: "Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!"

8 Ee binti Babeli, uliyehukumiwa kuangamizwa, heri yeye atakayekulipiza wewe kwa yale uliyotutenda sisi:

Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt!

9 yeye ambaye atawakamata watoto wako wachanga na kuwaponda juu ya miamba.

Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!