Zaburi 137

1 Kando ya mito ya Babeli tuliketi, tukaomboleza tulipokumbuka Sayuni.

Babelin virtain tykönä me istuimme ja itkimme, kuin me Zionin muistimme.

2 Kwenye miti ya huko tulitundika vinubi vyetu,

Kanteleemme me ripustimme pajuihin, jotka siellä olivat.

3 kwa maana huko hao waliotuteka walitaka tuwaimbie nyimbo, watesi wetu walidai nyimbo za furaha; walisema, “Tuimbieni wimbo mmoja kati ya nyimbo za Sayuni!”

Siellä he käskivät meidän veisata, jotka meitä vankina pitivät, ja iloita meidän itkussamme: Veisatkaat meille Zionin virsiä.

4 Tutaimbaje nyimbo za Bwana, tukiwa nchi ya kigeni?

Kuinka me veisaisimme Herran veisun vieraalla maalla?

5 Nikikusahau wewe, ee Yerusalemu, basi mkono wangu wa kuume na usahau ujuzi wake.

Jos minä unohdan sinua, Jerusalem, niin olkoon oikia käteni unohdettu.

6 Ulimi wangu ushikamane na kaakaa la kinywa changu kama sitakukumbuka wewe, kama nisipokufikiri Yerusalemu kuwa furaha yangu kubwa.

Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen minä tee Jerusalemia ylimmäiseksi ilokseni.

7 Kumbuka, Ee Bwana, walichokifanya Waedomu, siku ile Yerusalemu ilipoanguka. Walisema, “Bomoa, Bomoa mpaka kwenye misingi yake!”

Herra, muista Edomin lapsia Jerusalemin päivänä, jotka sanovat: repikäät maahan hamaan hänen perustukseensa asti.

8 Ee binti Babeli, uliyehukumiwa kuangamizwa, heri yeye atakayekulipiza wewe kwa yale uliyotutenda sisi:

Sinä hävitetty tytär, Babel; autuas on, se joka sinulle kostaa, niinkuin sinä meille tehnyt olet.

9 yeye ambaye atawakamata watoto wako wachanga na kuwaponda juu ya miamba.

Autuas on se, joka piskuiset lapses ottaa ja paiskaa kiviin.