Salmos 78

1 Escucha, oh mi pueblo, a mi ley; deja que tus oídos se inclinen a las palabras de mi boca.

Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

2 Abriendo mi boca voy a dar una historia, incluso los dichos oscuros de los viejos tiempos;

Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

3 Que han venido a nuestro oído y a nuestro conocimiento, tal como nos fueron dados por nuestros padres.

Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

4 No los mantendremos en secreto de nuestros hijos; aclararemos a la generación venidera las alabanzas del Señor y su fortaleza, y las grandes obras de asombro que ha hecho.

Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

5 Puso un testigo en Jacob, e hizo una ley en Israel; que él dio a nuestros padres para que pudieran darles conocimiento de ellos a sus hijos;

Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

6 Para que la generación venidera pueda tener conocimiento de ellos, incluso de los hijos del futuro, que les den a conocer a sus hijos;

Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

7 Para que pongan su esperanza en Dios, y no dejen que las obras de Dios se salgan de sus mentes, sino que guarden sus leyes;

Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

8 y no sean como sus padres, una generación dura e incontrolada; una generación cuyo corazón era duro, cuyo espíritu no era fiel a Dios.

Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

9 Los hijos de Efraín, armados con arcos, volvieron las espaldas en el día de la pelea.

Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

10 No fueron gobernados por la palabra de Dios, y no quisieron ir en el camino de su ley;

Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

11 Dejaron sus obras fuera de su memoria, y las maravillas que les había hecho ver.

Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

12 Hizo grandes obras delante de sus padres, en la tierra de Egipto, en los campos de Zoán.

Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

13 El mar fue cortado en dos para que pudieran pasar; las aguas se juntaron de lado a lado.

Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

14 Durante el día los guiaba en la nube, y durante toda la noche con una luz de fuego.

Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

15 Las rocas del desierto fueron quebradas por su poder, y él les dio a beber como de las aguas profundas.

Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

16 Hizo salir arroyos de la peña; y las aguas descender como ríos.

Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

17 Y siguieron pecando contra él aún más, apartándose del Altísimo en el desierto;

Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

18 Probando a Dios en sus corazones, pidiendo carne por su deseo.

He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

19 Dijeron palabras crueles contra Dios, diciendo: ¿Puede Dios preparar una mesa en el desierto?

He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

20 Mira, la roca fue cortada por su poder, por lo que el agua salió corriendo, y arroyos desbordantes; ¿él puede darnos pan? ¿es capaz de obtener carne para su gente?

Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

21 Así que estas cosas vinieron a oídos del Señor, y él se enojó; y se encendió un fuego contra Jacob, y vino la ira contra Israel;

Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

22 Porque no tenían fe en Dios, ni esperanza en su salvación.

Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

23 Y dio órdenes a las nubes en lo alto, y las puertas del cielo estaban abiertas;

Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

24 Y envió como lluvia de maná, y les dio el grano del cielo.

Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

25 El hombre tomó parte en el alimento de los ángeles; les envió carne en toda su medida.

He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

26 Envió un viento del este del cielo, impulsando el viento del sur con su poder.

Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

27 Envió carne sobre ellos como el polvo, y aves emplumadas como la arena del mar,

Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

28 Y él dejó que baje a su lugar de descanso, alrededor de sus tiendas.

Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

29 Así que tenían comida y estaban llenos; porque él les dio su deseo;

Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

30 Pero no se apartaron de sus deseos; y mientras la comida todavía estaba en sus bocas,

Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

31 Vino sobre ellos la ira de Dios, y mató a los más robustos, y acabó con los jóvenes de Israel.

Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

32 Por todo esto siguieron pecando aún más, y no tuvieron fe en sus grandes maravillas.

Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

33 Así que sus días fueron desperdiciados como un aliento, y sus años en problemas.

Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

34 Cuando les mandó la muerte, lo buscaron; entonces se volvían a él buscándolo con cuidado;

Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

35 Entonces se acordaban que Dios era su Roca, y el Dios Altísimo su salvador.

Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

36 Pero sus labios y lengua le eran falsos;

Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

37 Y sus corazones no estaban bien con él, y no guardaron su pacto con él.

Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

38 Pero él, lleno de piedad, tiene perdón por el pecado, y no pone fin al hombre: frecuentemente retracta su ira, y no se enoja violentamente.

Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

39 Así que tuvo en cuenta que ellos eran solo carne; un aliento que se va rápidamente, y no volverá.

Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

40 ¡Con qué frecuencia iban contra él en el desierto. y le daban motivo de aflicción en el desierto!

Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

41 Otra vez pusieron a Dios a prueba, y le dieron dolor al Santo de Israel.

Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

42 No tuvieron en cuenta el trabajo de su mano, ni el día en que los quitó del poder de sus enemigos;

Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

43 cómo hizo sus señales en Egipto, y sus maravillas en el campo de Zoán;

Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

44 De modo que sus ríos se convirtieron en sangre, y no pudieron beber de sus arroyos.

Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

45 Envió diferentes tipos de moscas entre ellos, envenenando su carne; y ranas para su destrucción.

Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

46 El dio el aumento de sus campos a los gusanos, los frutos de su industria a los saltamontes.

Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

47 Envió hielo para la destrucción de sus vides; sus árboles fueron dañados por el frío glacial.

Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

48 Hielo fue llovido sobre su ganado; tormentas eléctricas enviaron destrucción entre las bandadas.

Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

49 Envió sobre ellos el ardor de su ira, su amargo disgusto, y liberó ángeles malvados entre ellos.

Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

50 Dejó que su ira se saliera con la suya; él no retuvo su alma de la muerte, sino que dio su vida a la enfermedad.

Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

51 Él dio a la destrucción a todos los primeros hijos de Egipto; los primeros frutos de su fuerza en las tiendas de Cam;

Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

52 Pero él tomó a su pueblo como ovejas, y los guió en la tierra desolada como un rebaño.

Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

53 Los llevó a salvo para que no tuvieran miedo; pero sus enemigos estaban cubiertos por el mar.

Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

54 Y él fue su guía a su tierra santa, hasta el monte que su diestra había hecho suyo;

Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

55 Expulsando naciones delante de ellos, marcando la línea de su herencia, y dando a las personas de Israel sus tiendas para un lugar de descanso.

Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

56 Pero ellos se amargaron contra el Dios Altísimo, lo probaron y no guardaron sus leyes;

Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

57 Sus corazones se volvieron atrás y falsos como sus padres; fueron convertidos a un lado como un arco retorcido.

Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

58 Le enojaron con sus altares paganos; adorando ídolos, lo provocaron a celos.

Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

59 Cuando esto llegó a oídos de Dios, se enojó mucho y abandonó a Israel por completo;

Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

60 Y se fué del lugar santo en Silo, la tienda que había puesto entre los hombres;

Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

61 Y permitió que sus enemigos capturaran él símbolo de su poder y gloria.

Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

62 Él entregó a su pueblo a la espada, y se enojó con su pueblo.

Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

63 Sus jóvenes fueron quemados en el fuego; y sus vírgenes no fueron alabadas en la canción de la novia.

Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

64 Sus sacerdotes fueron muertos a espada, y sus viudas no lloraron por ellos.

Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

65 Entonces el Señor era como el que se despierta del sueño, y como un hombre fuerte que clama por el vino.

Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

66 Sus enemigos fueron rechazados por sus golpes y avergonzados para siempre.

Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

67 Y puso la tienda de José a un lado, y no tomó la tribu de Efraín;

Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

68 Pero él tomó la tribu de Judá para sí, y el monte de Sión, en el cual tuvo placer.

Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

69 E hizo su lugar santo como el alto cielo, como la tierra que él fija para siempre.

Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

70 Tomó a David para que fuera su siervo, y lo llevó del lugar de las ovejas;

Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

71 De cuidar las ovejas que daban leche, lo llevó a dar de comer a Jacob su pueblo, y a Israel su heredad.

Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

72 Y David cuido del pueblo de Dios. Los cuido y dirigió con mano hábil y corazón sincero.

Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.