Salmos 109

1 Dios de mi alabanza, que mi oración sea respondida;

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.

2 Porque la boca del pecador está abierta contra mí en engaño; su lengua ha dicho cosas mentirosas contra mí.

Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,

3 Las palabras de odio me han rodeado; ellos han hecho guerra contra mí sin causa.

Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.

4 Por mi amor me devuelven odio; pero me he entregado a la oración.

Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.

5 Me han puesto mal por bien; odio a cambio de mi amor.

He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.

6 Pon un hombre malo sobre él; y que uno sea puesto a su mano derecha para decir mal de él.

Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.

7 Cuando sea juzgado, que la decisión vaya contra él; y que su oración se convierta en pecado.

Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.

8 Deje que su vida sea corta; deja que otro tome su posición de autoridad.

Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.

9 Que sus hijos no tengan padre, y que su esposa sea viuda.

Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.

10 Dejen que sus hijos vaguen, mirando a los demás por su comida; que los alejen de la compañía de sus amigos.

Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.

11 Deje que su acreedor tome todos sus bienes; y dejar que otros obtengan el beneficio de su trabajo.

Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.

12 Que nadie tenga piedad de él ni que ayude a sus hijos cuando está muerto.

Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.

13 Que se corte su semilla; en la generación venidera, deje que su nombre se quede sin memoria.

Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.

14 Tenga el Señor en cuenta la maldad de sus padres; y que el pecado de su madre no tenga perdón.

Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.

15 Sean siempre delante de los ojos del Señor, para que su memoria sea borrada de la tierra.

Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,

16 Porque no tuvo misericordia, sino que fue cruel con los afligidos y los menesterosos, diseñando la muerte de los quebrantados de corazón.

Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.

17 Como él tuvo placer en maldecir, así que venga sobre él; y como no tenía deleite en la bendición, que esté lejos de él.

Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.

18 Puso maldición como una túnica, y entró en su cuerpo como agua, y en sus huesos como aceite.

Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.

19 Que sea para él como una túnica que él se pone, que sea como una venda que lo rodea en todo momento.

Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.

20 Sea esta la recompensa dada a mis enemigos por el Señor, y a los que dicen mal de mi alma.

Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.

21 Pero, oh Señor Dios, dame tu ayuda, a causa de tu nombre; llévame fuera de peligro, porque tu misericordia es buena.

Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.

22 porque soy pobre y necesitado, y mi corazón está herido en mí.

Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.

23 Me he desvanecido como la sombra cuando declina; me forzaron a salir de mi lugar como una langosta!

Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.

24 Mis rodillas son débiles por falta de comida; no hay grasa en mis huesos.

Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.

25 En cuanto a mí, se burlan de mí; sacudiendo la cabeza cuando me ven.

Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.

26 Dame ayuda, oh Señor mi Dios; en tu misericordia sé mi salvador;

Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,

27 para que vean que es obra de tu mano; que tú, Señor, lo has hecho.

Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.

28 Pueden dar maldiciones, pero tú das bendición; cuando suban contra mí, sean avergonzados; pero que tu siervo se alegre.

Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.

29 Mis enemigos se cubran de vergüenza, cubriéndose de confusión como un manto.

Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.

30 Daré al Señor gran alabanza con mi boca; sí, le alabaré entre todas las personas.

Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.

31 Porque él está siempre a la diestra de los pobres, para sacarlo de las manos de los que persiguen su alma.

Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.