Salmos 102

1 Escucha mi oración, oh Señor, y deja que mi clamor llegue a ti.

Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.

2 No se me oculte tu rostro en el día de mi angustia; escúchame y deja que mi clamor sea respondido rápidamente.

Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.

3 Mis días se desperdician como humo, y mis huesos se queman como en un fuego.

Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.

4 Mi corazón está roto; se ha secado y muerto como la hierba, por lo que no pienso en la comida.

Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.

5 Debido a la voz de mi dolor, mi carne se desperdicia hasta los huesos.

Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.

6 Soy como un pájaro que vive solo en el desierto; como el pájaro nocturno en un desperdicio de arena.

Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.

7 Mantengo la vigilancia como un pájaro solo en la parte superior de la casa.

Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.

8 Mis enemigos dicen mal de mí todo el día; aquellos que son violentos contra mí hacen uso de mi nombre como una maldición.

Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.

9 Tengo polvo para el pan y mi bebida se ha mezclado con llanto.

Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä

10 Por tu pasión y tu ira, porque yo fui enaltecido y humillado.

sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.

11 Mis días son como una sombra que se extiende; Estoy seco como la hierba.

Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.

12 Pero tú, oh Señor, eres eterno; y tu nombre nunca llegará a su fin.

Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.

13 De nuevo te levantarás y tendrás piedad de Sión; porque ha llegado el momento de que ella sea consolada.

Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.

14 Porque tus siervos se complacen en sus piedras, sienten dolor por sus ruinas.

Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.

15 Entonces las naciones darán honor al nombre del Señor, y todos los reyes de la tierra temerán a su gloria.

Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,

16 Cuando el Señor haya levantado los muros de Sión, y sea visto en su gloria;

kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,

17 Cuando ha oído la oración de los pobres, y no ha puesto su solicitud de lado.

kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.

18 Esto se pondrá por escrito para la generación venidera, y las personas del futuro alabarán al Señor.

Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,

19 Porque desde su lugar santo el Señor lo ha visto, desde lo alto del cielo mira desde lo alto la tierra;

että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,

20 Al oír el clamor del prisionero, liberando a aquellos por quienes se ordena la muerte;

kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,

21 Para que se proclame el nombre del Señor en Sión, y su alabanza en Jerusalén;

jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,

22 Cuando se junten los pueblos, y los reinos, para adorar al Señor.

kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.

23 Él retiró de mí mi fortaleza en el camino; él ha acortado mis días.

Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.

24 Diré: Dios mío, no me lleves antes de mi tiempo; tus años pasan por todas las generaciones.

Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.

25 En el pasado pusiste la tierra sobre su base, y los cielos son obra de tus manos.

Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.

26 Ellos llegarán a su fin, pero tú seguirás adelante; todos ellos envejecerán como un abrigo, y como una túnica serán cambiados:

Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.

27 Pero tú eres el inmutable, y tus años no tendrán fin.

Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.

28 Los hijos de tus siervos tendrán un lugar seguro para descansar, y su descendencia estará siempre delante de ti.

Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.