Salmos 102

1 Escucha mi oración, oh Señor, y deja que mi clamor llegue a ti.

Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!

2 No se me oculte tu rostro en el día de mi angustia; escúchame y deja que mi clamor sea respondido rápidamente.

Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.

3 Mis días se desperdician como humo, y mis huesos se queman como en un fuego.

Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.

4 Mi corazón está roto; se ha secado y muerto como la hierba, por lo que no pienso en la comida.

Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.

5 Debido a la voz de mi dolor, mi carne se desperdicia hasta los huesos.

Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.

6 Soy como un pájaro que vive solo en el desierto; como el pájaro nocturno en un desperdicio de arena.

Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.

7 Mantengo la vigilancia como un pájaro solo en la parte superior de la casa.

Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.

8 Mis enemigos dicen mal de mí todo el día; aquellos que son violentos contra mí hacen uso de mi nombre como una maldición.

Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.

9 Tengo polvo para el pan y mi bebida se ha mezclado con llanto.

Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,

10 Por tu pasión y tu ira, porque yo fui enaltecido y humillado.

Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.

11 Mis días son como una sombra que se extiende; Estoy seco como la hierba.

Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.

12 Pero tú, oh Señor, eres eterno; y tu nombre nunca llegará a su fin.

Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.

13 De nuevo te levantarás y tendrás piedad de Sión; porque ha llegado el momento de que ella sea consolada.

Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.

14 Porque tus siervos se complacen en sus piedras, sienten dolor por sus ruinas.

Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,

15 Entonces las naciones darán honor al nombre del Señor, y todos los reyes de la tierra temerán a su gloria.

Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.

16 Cuando el Señor haya levantado los muros de Sión, y sea visto en su gloria;

Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.

17 Cuando ha oído la oración de los pobres, y no ha puesto su solicitud de lado.

Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.

18 Esto se pondrá por escrito para la generación venidera, y las personas del futuro alabarán al Señor.

Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.

19 Porque desde su lugar santo el Señor lo ha visto, desde lo alto del cielo mira desde lo alto la tierra;

Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,

20 Al oír el clamor del prisionero, liberando a aquellos por quienes se ordena la muerte;

Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;

21 Para que se proclame el nombre del Señor en Sión, y su alabanza en Jerusalén;

Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,

22 Cuando se junten los pueblos, y los reinos, para adorar al Señor.

Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.

23 Él retiró de mí mi fortaleza en el camino; él ha acortado mis días.

Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.

24 Diré: Dios mío, no me lleves antes de mi tiempo; tus años pasan por todas las generaciones.

Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.

25 En el pasado pusiste la tierra sobre su base, y los cielos son obra de tus manos.

Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.

26 Ellos llegarán a su fin, pero tú seguirás adelante; todos ellos envejecerán como un abrigo, y como una túnica serán cambiados:

Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.

27 Pero tú eres el inmutable, y tus años no tendrán fin.

Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.

28 Los hijos de tus siervos tendrán un lugar seguro para descansar, y su descendencia estará siempre delante de ti.

Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.