Lamentaciones 5
1 Ten en mente, oh Señor, lo que nos ha llegado; toma nota y ve nuestra vergüenza.
Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
2 Nuestra herencia se entrega a los hombres extranjeros, nuestras casas a aquellos que no son nuestros compatriotas.
Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
3 Somos hijos sin padres, nuestras madres son como viudas.
Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
4 Pagamos dinero por un vaso de agua, obtenemos nuestra madera por un precio.
Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
5 Nuestros atacantes están sobre nuestros cuellos; vencidos con cansancio, no tenemos descanso.
kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
6 Hemos dado nuestras manos a los egipcios y a los asirios para que podamos tener suficiente pan.
Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
7 Nuestros padres fueron pecadores y están muertos; y el peso de su maldad está sobre nosotros.
Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
8 Los siervos gobiernan sobre nosotros, y no hay nadie que nos libere de sus manos.
Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
9 Ponemos nuestras vidas en peligro para obtener nuestro pan, enfrentándonos a la espada del desierto.
Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
10 Nuestra piel se calienta como un horno, debido a la fiebre que nos causa la necesidad de alimentos.
Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
11 Tomaron por la fuerza a las mujeres en Sión, a las vírgenes en las ciudades de Judá.
He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
12 Los príncipes fueron colgados de las manos; los rostros de los ancianos no fueron honrados.
Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
13 Los jóvenes trituraban el grano y los niños caían bajo el peso de la leña.
Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
14 Los ancianos ya no están sentados en la puerta, y la música de los jóvenes ha llegado a su fin.
Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
15 El gozo de nuestros corazones ha terminado; Nuestro baile se transforma en dolor.
Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
16 La corona ha sido quitada de nuestra cabeza; el dolor es nuestro, porque somos pecadores.
Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
17 Por esto nuestros corazones son débiles; por estas cosas nuestros ojos son oscuros;
Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
18 Por la montaña de Sión que es una ruina; los chacales van y vienen.
Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
19 Tú, oh Señor, estás sentado como Rey para siempre; El asiento de tu poder es de generación en generación.
Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
20 ¿Por qué te olvidarás de nosotros para siempre? ¿Por qué has estado alejado de nosotros durante tanto tiempo?
Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
21 Haz que volvamos a ti, Señor, y volveremos; Renueva nuestros días como en el pasado.
Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
22 Pero nos has rechazado por completo; Estás lleno de ira contra nosotros.
Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
