Job 6
1 Y Job respondió y dijo:
Job vastasi ja sanoi:
2 ¡Si solo pudiera medirse mi pena, y ponerla en la balanza contra mi problema!
"Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
3 Porque entonces su peso sería más que la arena de los mares, debido a esto mis palabras han sido cortadas.
Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
4 Porque las flechas del Todopoderoso están dentro de mí, y su veneno bebe mi espíritu, su ejército de temores se pone en orden contra mí.
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
5 ¿El asno de los campos emite su voz cuando tiene pasto? ¿O el buey hace sonidos sobre su comida?
Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
6 ¿Tomará un hombre comida que no tenga sabor sin sal? ¿O hay algún sabor en la clara del huevo?
Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
7 Mi alma no desea tales cosas, son como enfermedades en mi comida.
Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
8 ¡Si tan solo pudiera tener una respuesta a mi oración, y Dios me diera mi deseo!
Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
9 Si solo él se complaciera en terminar conmigo; ¡Y soltaría su mano para destruirme!
Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
10 Por lo tanto, todavía tendría consuelo y gozaría con los dolores de la muerte, porque siempre he respetado las palabras del Dios Santo.
Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
11 ¿Tengo fuerzas para seguir esperando o tengo algún fin para estar esperando?
Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
12 ¿Es mi fortaleza la fuerza de las piedras, o es mi carne de bronce?
Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
13 No tengo ayuda en mí mismo, y la sabiduría se me ha ido por completo.
Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
14 El que tiene el corazón cerrado contra su amigo que sufre, ha renunciado al temor del Todopoderoso.
Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
15 Mis amigos han sido desleales como un arroyo, como arroyos en los valles que llegan a su fin.
Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
16 Que son oscuros por el hielo y la nieve que cae en ellos;
Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
17 Bajo el ardiente sol se secan, y no llegan a nada debido al calor.
auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
18 Las caravanas de camellos se desvían de su camino; van al vacío y son destruidos.
Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
19 Las caravanas de camellos de Tema los buscaron y de Saba, los esperaban.
Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
20 Ellos vinieron, fueron avergonzados por su esperanza; y confundida su esperanza.
he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
21 Así son ustedes ahora; Ven mi triste condición y tienen miedo.
Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
22 ¿Dije, dame algo? o ¿Hacer un pago para mí de su riqueza?
Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
23 ¿O me sacas del poder de mi enemigo? o ¿Dar dinero para que me rescaten del poder de los malvados?
pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
24 Dame la enseñanza y estaré callado; Y hazme ver mi error.
Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
25 ¡Qué agradables son las palabras rectas! ¿Pero qué prueba hay en tus argumentos?
Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
26 Mis palabras pueden parecer malas, pero las palabras de quien no tiene esperanza son para el viento.
Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
27 En verdad, ustedes echarían suerte sobre un huérfano, y capaz de vender a su propio amigo.
Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
28 Ahora pues, vuelvan sus ojos hacia mí, porque de verdad no diré lo que es falso en mi rostro.
Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
29 Deja que tu mente sea cambiada, y no tengas una mala opinión de mí; Sí, cambia, porque mi justicia todavía está en mí.
Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
30 ¿Hay mal en mi lengua? ¿No puede mi paladar discernir destrucción?
Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
