Job 39
1 ¿Sabes cuando paren las cabras monteses? ¿Has visto a las ciervas dar a luz a sus crías?
Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?
2 ¿Sabes los meses de su preñez? ¿O Sabes el momento en que van a parir?
Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?
3 Se arrodillan, dan a luz a sus crías, pasan los dolores.
He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.
4 Sus crías son fuertes, viven en el campo abierto; Salen y no vuelven.
Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.
5 ¿Quién ha dejado libre el asno de los campos? ¿O soltó las ataduras del asno salvaje?
Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?
6 A quien le he dado el desierto por morada, y la tierra estéril como lugar de vida.
Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.
7 Él se burla del ruido de la ciudad; la voz del conductor no llega a sus oídos;
Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.
8 Él va a buscar sus pastizales en las montañas, buscando cada cosa verde.
Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.
9 ¿Será tu siervo el buey de las montañas? ¿O es el lugar de descanso de su noche en su pesebre?
Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?
10 ¿Estará tirando tu arado con cuerdas, subiendo los valles detrás de ti?
Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?
11 ¿Pondrás tu fe en él, porque su fuerza es grande? ¿Confiarás tu trabajo a su cuidado?
Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?
12 ¿Le tendrás fe de que te devolverá tu grano, que lo recogerá del piso de trituración?
Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?
13 ¿Hermosas y alegres plumas le has dado al pavo real; o alas y plumas al avestruz,
Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?
14 Abandona sus huevos en el suelo, para que se incuben en el polvo.
Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.
15 ¿Sin pensar que pueden ser aplastados por el pie, y destrozados por las bestias del campo?
Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.
16 Es cruel con sus crías, como si no fueran de ella; su trabajo no tiene ningún propósito; ella no tiene miedo.
Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.
17 Porque Dios le ha quitado sabiduría a su mente y no le ha dado ninguna medida de conocimiento.
Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.
18 Cuando ella agita sus alas en lo alto, se burla del caballo y del que está sentado sobre él.
Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.
19 ¿Le das fuerza al caballo? ¿Es por tu mano que su cuello está cubierto de crin?
Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?
20 ¿Lo harás temblar como a un saltamontes, él vigor de su resoplido espanta?
Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.
21 Él escarba en la tierra, y se alegra en su fuerza; sale al encuentro del equipo militar.
Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.
22 Se burla del temor, no se acobarda y no se aleja de la espada.
Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.
23 El arco suena contra él aljaba; Ve el punto brillante de lanza y el escudo.
Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;
24 Temblando de pasión, él está mordiendo la tierra; no es capaz de guardar silencio ante el sonido de la bocina;
Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.
25 Cuando llega a sus oídos, dice: ¡Ajá! Está oliendo la lucha desde lejos, y oyendo el trueno de los capitanes y los gritos de guerra.
Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.
26 ¿Es por tu conocimiento que el halcón eleva su vuelo, extendiendo sus alas hacia el sur?
Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?
27 ¿O es por tu mandato que el águila sube y hace su lugar de descanso en lo alto?
Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?
28 Sobre la roca está su morada; su fortaleza, sobre la cima de la montaña allí permanece.
Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.
29 Desde allí él acecha la presa; su ojo lo ve desde lejos.
Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.
30 Sus polluelos se alimentan de sangre, y donde están los cuerpos muertos, allí está ella.
Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.
