Job 30

1 Pero ahora los que son más jóvenes que yo; se burlan de mi, aquellos cuyos padres aborrecería poner con los perros de mis rebaños.

"Mutta nyt nauravat minua elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä minä pidin liian halpoina pantaviksi paimenkoiraini pariin.

2 ¿De qué sirve la fuerza de sus manos para mí? toda fuerza se ha ido de ellos.

Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt

3 Se desperdician por la necesidad de comida, mordiendo la tierra seca; Su única esperanza de vida está en la tierra baldía.

puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata;

4 Ellos están arrancando verdolagas de la maleza, y comían raíces de árboles.

he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.

5 Ellos eran rechazados de entre los habitantes de sus ciudades, los hombres gritan contra ellos como ladrones.

Heidät karkoitetaan ihmisten parista; heitä vastaan nostetaan hälytys niinkuin varasta vastaan.

6 Moraban en valles de terror; Tienen que vivir en las cuevas, en los barrancos y las rocas.

Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja kallioluolissa.

7 Bramaban entre la maleza; Se juntan bajo las espinas.

Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat-

8 Son hijos de vergüenza, y de hombres sin nombre, que han sido expulsados de su pueblo.

nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt, jotka on hosuttu maasta pois.

9 Y ahora me he convertido en su canción, y soy la burla de todos.

Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa joutunut;

10 Les soy asqueroso; Se alejan de mí y me escupen en la cara.

he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.

11 Porque ha desatado el cordón de mi arco, y me ha afligido; Él los enviado y se han desenfrenado delante de mí.

Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut, eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni.

12 A mi diestra se levantaron los jóvenes, empujaron mis pies, se pusieron en orden y alzaron sus caminos de destrucción contra mí:

Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi; he lyövät jalat altani ja luovat turmateitänsä minua vastaan.

13 Han destruido mis caminos, se benefician a causa de mi destrucción; aprovechan que nadie los detiene.

He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa;

14 A través de un agujero en la pared como un portillo, se avalanchan contra mi.

niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin.

15 Me ha venido él temor. Mi esperanza se ha ido como el viento, y mi bienestar como una nube.

Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni, ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi.

16 Pero ahora mi alma se vuelve agua en mí, me superan días de problemas.

Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.

17 El dolor penetra mis huesos, y no me dieron descanso; No hay fin a mis dolores.

Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää.

18 Con gran fuerza desfigura mi ropa, me ciñe como cuello de mi túnica.

Kaikkivallan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut: se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie.

19 En verdad, Dios me ha rebajado hasta la tierra, y me he vuelto como el polvo.

Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.

20 No respondes a mi clamor, y no tomas nota de mi oración.

Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun.

21 Te has vuelto cruel conmigo; la fuerza de tu mano me aborrece.

Sinä muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.

22 Levantándome, me haces ir en las alas del viento; Estoy deshecho por la tormenta.

Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.

23 Porque estoy seguro de que me llevarás a la muerte y al lugar de reunión ordenado para todos los vivos.

Niin, minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu.

24 ¿No se ha extendido mi mano para ayudar a los pobres? ¿No he sido para él un salvador en su apuro?

Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa tahi onnettomuudessa apua huutaa?

25 ¿No he llorado por los oprimidos? ¿Y no estaba mi alma triste por el necesitado?

Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?

26 Cuando buscaba el bien, vino el mal; Estaba esperando la luz, y se oscureció.

Niin, minä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus; minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.

27 Mis sentimientos están fuertemente conmovidos, y no me dan descanso; Los días de angustia me han sobrepasado.

Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.

28 Ando en ropa oscura, incómodo; Me levanto en el lugar público, pidiendo ayuda.

Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta; minä nousen ja huudan väkijoukossa.

29 Me he convertido en un hermano de los chacales, y voy en compañía de avestruces.

Minusta on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani.

30 Mi piel es negra y se me cae; y mis huesos arden con el calor de mi enfermedad.

Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.

31 Y mi arpa se ha convertido en luto, y el sonido de mi flauta en el ruido de lamento.

Niin muuttui kanteleeni soitto valitukseksi ja huiluni sävel itkun ääneksi."