Job 19
1 Y Job respondió y dijo:
Job vastasi ja sanoi:
2 ¿Cuánto tiempo harás mi vida amarga, y me quebrantas con palabras?
"Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
3 Diez veces me has escarnecido; no te da vergüenza de hacerme mal.
Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
4 Y, en verdad, si he estado en error, el efecto de mi error es solo en mí.
Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
5 Si se Han engrandecido contra mí, usando mi castigo como un argumento en mi contra,
Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
6 Asegúrate de que es Dios quien me hizo mal y me tomó en su red.
Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
7 En verdad, hago un clamor contra el hombre violento, pero no hay respuesta: grito pidiendo ayuda, pero nadie toma mi causa.
Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
8 Mi camino está amurallado por él para que no pueda pasar, ha oscurecido mis caminos.
Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
9 Él ha quitado mi gloria de mí, y ha quitado la corona de mi cabeza.
Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
10 Estoy destruido por él por todos lados, y me he ido; Mi esperanza es arrancada como un árbol.
Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
11 Su ira arde contra mí, y yo soy para él como uno de sus enemigos.
Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
12 Sus ejércitos se juntan, hacen su camino alto contra mí y levantan sus tiendas alrededor de la mía.
Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
13 Él ha alejado a mis hermanos de mí; Han visto mi destino y se han vuelto extraños para mí.
Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
14 Mis relaciones y mis amigos cercanos me han abandonado, y los que viven en mi casa me sacaron de la cabeza.
Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
15 Soy extraño para mis sirvientas, y me parece que son de otro país.
Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
16 Ante mi clamor, mi siervo no me responde y tengo que rogarle.
Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
17 Mi aliento es extraño para mi esposa, y desagradable para la descendencia del cuerpo de mi madre.
Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
18 Incluso los niños pequeños no me tienen ningún respeto; cuando me levanto me dan la espalda.
Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
19 Todos los hombres de mi círculo se alejan de mí; y los que me son queridos se vuelven contra mí.
Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
20 Mis huesos están unidos a mi piel, y me he salido con la carne entre los dientes.
Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
21 ¡Ten piedad de mí, ten piedad de mí, mis amigos! porque la mano de Dios está sobre mí.
Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
22 ¿Por qué eres cruel conmigo, como Dios, porque siempre has dicho mal contra mí?
Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
23 ¡Si tan solo mis palabras pudieran ser grabadas! ¡Si pudieran ponerse por escrito en un libro!
Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
24 ¡Y con una pluma de hierro y plomo córtate para siempre en la roca!
rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
25 Pero estoy seguro de que mi redentor está vivo, y que, en el futuro, tomará su lugar en la tierra;
Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
26 Después de que los gusanos destruyan mi piel, aun en mi propia carne veré a Dios;
Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
27 A quien veré de mi lado, y no como a nadie extraño. Mi corazón se rompe con el deseo.
Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
28 Si dicen: ¡Como lo perseguiremos! porque la raíz del pecado está claramente en él.
Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-
29 Teme por la espada, porque la espada es el castigo por tales cosas, para que puedas estar seguro de que hay un juez.
niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."
