Job 19
1 Y Job respondió y dijo:
Mutta Job vastasi ja sanoi:
2 ¿Cuánto tiempo harás mi vida amarga, y me quebrantas con palabras?
Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?
3 Diez veces me has escarnecido; no te da vergüenza de hacerme mal.
Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.
4 Y, en verdad, si he estado en error, el efecto de mi error es solo en mí.
Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.
5 Si se Han engrandecido contra mí, usando mi castigo como un argumento en mi contra,
Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.
6 Asegúrate de que es Dios quien me hizo mal y me tomó en su red.
Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.
7 En verdad, hago un clamor contra el hombre violento, pero no hay respuesta: grito pidiendo ayuda, pero nadie toma mi causa.
Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.
8 Mi camino está amurallado por él para que no pueda pasar, ha oscurecido mis caminos.
Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.
9 Él ha quitado mi gloria de mí, y ha quitado la corona de mi cabeza.
Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.
10 Estoy destruido por él por todos lados, y me he ido; Mi esperanza es arrancada como un árbol.
Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.
11 Su ira arde contra mí, y yo soy para él como uno de sus enemigos.
Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.
12 Sus ejércitos se juntan, hacen su camino alto contra mí y levantan sus tiendas alrededor de la mía.
Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.
13 Él ha alejado a mis hermanos de mí; Han visto mi destino y se han vuelto extraños para mí.
Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.
14 Mis relaciones y mis amigos cercanos me han abandonado, y los que viven en mi casa me sacaron de la cabeza.
Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.
15 Soy extraño para mis sirvientas, y me parece que son de otro país.
Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.
16 Ante mi clamor, mi siervo no me responde y tengo que rogarle.
Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.
17 Mi aliento es extraño para mi esposa, y desagradable para la descendencia del cuerpo de mi madre.
Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.
18 Incluso los niños pequeños no me tienen ningún respeto; cuando me levanto me dan la espalda.
Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.
19 Todos los hombres de mi círculo se alejan de mí; y los que me son queridos se vuelven contra mí.
Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.
20 Mis huesos están unidos a mi piel, y me he salido con la carne entre los dientes.
Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.
21 ¡Ten piedad de mí, ten piedad de mí, mis amigos! porque la mano de Dios está sobre mí.
Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!
22 ¿Por qué eres cruel conmigo, como Dios, porque siempre has dicho mal contra mí?
Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?
23 ¡Si tan solo mis palabras pudieran ser grabadas! ¡Si pudieran ponerse por escrito en un libro!
Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!
24 ¡Y con una pluma de hierro y plomo córtate para siempre en la roca!
Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.
25 Pero estoy seguro de que mi redentor está vivo, y que, en el futuro, tomará su lugar en la tierra;
Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.
26 Después de que los gusanos destruyan mi piel, aun en mi propia carne veré a Dios;
Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.
27 A quien veré de mi lado, y no como a nadie extraño. Mi corazón se rompe con el deseo.
Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.
28 Si dicen: ¡Como lo perseguiremos! porque la raíz del pecado está claramente en él.
Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.
29 Teme por la espada, porque la espada es el castigo por tales cosas, para que puedas estar seguro de que hay un juez.
Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.
