Job 17
1 Mi espíritu está quebrado, mis días han terminado, el sepulcro está listo para mí.
Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.
2 En verdad, los que se burlan, están a mi alrededor, y mis ojos continúan viendo su amarga risa.
En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.
3 Pon ahora tu fiador; porque no hay otro que ponga su mano en la mía.
Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?
4 Guardaste sus corazones de la sabiduría; por esta razón no les darás honor.
Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.
5 En cuanto al que es falso a su amigo por una recompensa, la luz se cortará de los ojos de sus hijos.
Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.
6 Me ha hecho vergüenza a los pueblos; y que me escupan en la cara.
Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.
7 Mis ojos se han oscurecido debido a mi dolor, y todo mi cuerpo es como una sombra.
Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.
8 Los rectos se sorprenden de esto, y el que no ha hecho nada malo se levantará contra él hipócrita.
Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.
9 Todavía los rectos mantendrán su camino, y el que tiene las manos limpias obtiene nuevas fuerzas.
Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.
10 Pero regresen, ahora, todos ustedes, vengan; y no hallaré en ustedes a un hombre sabio.
Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.
11 Mis días han pasado, mis propósitos se han roto, incluso los deseos de mi corazón.
Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,
12 Están cambiando la noche en día; Dicen: La luz está cerca de la oscuridad.
Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.
Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt. (Sheol h7585)
14 Si digo al sepulcro: Tú eres mi padre; y al gusano, mi madre y mi hermana;
Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.
15 ¿Dónde está mi esperanza? ¿Y quién verá mi deseo?
Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?
