Job 14

1 En cuanto al hombre, hijo de mujer, sus días son cortos y llenos de problemas.

"Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,

2 Sale como una flor, y es cortado; sale volando como una sombra, y nunca más se ve.

kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.

3 ¿Es en uno como este que tus ojos están fijos, con el propósito de juzgarlo?

Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!

4 Quién podrá sacar algo limpio de un impuro! Nadie!

Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.

5 Si sus días están ordenados, y tienes conocimiento del número de sus meses, habiéndole dado un límite fijo más allá del cual no puede ir;

Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.

6 Deja que tus ojos se aparten de él, y quita tu mano de él, para que pueda tener placer al final de su día, como un sirviente que trabaja para el pago.

Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.

7 Porque hay esperanza de un árbol; si se corta, volverá a retoñar, y sus ramas no llegarán a su fin.

Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.

8 Aunque su raíz puede ser vieja en la tierra, y su extremo cortado puede estar muerto en el polvo;

Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,

9 Aun así, con el olor del agua, hará brotes y pondrá ramas como una planta joven.

niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.

10 Pero el hombre llega a su muerte y se va: abandona su espíritu, ¿y dónde está?

Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?

11 Las aguas salen de un estanque, y un río se convierte en desecho y seco;

Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;

12 Entonces el hombre baja al sepulcro y no vuelve: hasta que los cielos se acaban, no estarán despiertos ni saldrán de su sueño.

niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.

13 ¡Si solo me mantuvieras a salvo en el sepulcro, poniéndome en un lugar secreto hasta que tu ira haya pasado, dándome un tiempo fijo para que pueda volver a tu memoria otra vez! (Sheol h7585)

Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua! (Sheol h7585)

14 Si la muerte se lleva a un hombre, ¿volverá a la vida? Todos los días de mi problema estaría esperando, hasta que llegara el momento de mi cambio.

Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.

15 Al sonido de tu voz daría una respuesta, eres aficionado a la obra de tus manos.

Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.

16 Porque ahora mis pasos están numerados por ti, y mi pecado no es pasado por alto.

Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;

17 Mi maldad está sellada en una bolsa, y cosida mi iniquidad.

rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.

18 Pero verdaderamente una montaña que cae se convierte en polvo, y una roca se mueve de su lugar;

Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,

19 Las piedras son desgastadas por la fuerza de las aguas; el polvo de la tierra es arrastrado por su desbordamiento, y así pones fin a la esperanza del hombre.

vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.

20 Prevaleces sobre el siempre, y él se va; Su rostro se cambia en la muerte, y lo envías lejos.

Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.

21 Sus hijos reciben honra, y él no tiene conocimiento de ello; son humillados, pero él no es consciente de ello.

Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan-ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi-ei hän heitä huomaa.

22 Ciertamente su carne sobre él tiene dolor, y su alma está lamentándose.

Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."