Salmos 71

1 En ti, oh SEÑOR, he esperado; no sea yo confundido para siempre.

Sinuun, Herra, minä uskallan: älä anna minua ikänä häväistä.

2 Hazme escapar, y líbrame en tu justicia; inclina tu oído hacia mí y sálvame.

Vapahda minua vanhurskaudessa ja pelasta minua: kallista korvas minun puoleeni ja auta minua.

3 Seme por peña de fortaleza, adonde recurra yo continuamente; has mandado que yo sea salvo; porque tú eres mi roca, y mi castillo.

Ole minulle vahva turva, johon minä aina pakenisin: sinä olet luvannut minua auttaa; sillä sinä olet minun kallioni ja linnani.

4 Dios mío, líbrame de la mano del impío, de la mano del perverso y violento.

Minun Jumalani, auta minua jumalattoman kädestä, väärän ja väkivaltaisen kädestä.

5 Porque tú eres mi esperanza, Señor DIOS; seguridad mía desde mi juventud.

Sillä sinä olet minun turvani, Herra, Herra: minun toivoni hamasta minun nuoruudestani.

6 Por ti he sido sustentado desde el vientre; de las entrañas de mi madre tú fuiste el que me sacaste; de ti ha sido siempre mi alabanza.

Sinuun minä olen luottanut hamasta äitini kohdusta, sinä minun vedit ulos äitini kohdusta: sinusta on aina minun kerskaukseni.

7 Como prodigio he sido a muchos, y tú mi refugio fuerte.

Minä olen monelle ihmeeksi tullut; mutta sinä olet minun vahva turvani.

8 Sea llena mi boca de tu alabanza, de tu gloria todo el día.

Täytä minun suuni sinun kiitoksestas ja sinun kunniastas joka päivä.

9 No me deseches en el tiempo de la vejez; cuando mi fuerza se acabare, no me desampares.

Älä minua heitä pois minun vanhuudessani: älä minua hylkää, kuin minä heikoksi tulen.

10 Porque mis enemigos han tratado de mí; y los que acechan mi alma, consultaron juntamente.

Sillä minun viholliseni puhuvat minua vastaan: ja jotka minun sieluani väijyvät, he keskenänsä neuvoa pitävät,

11 Diciendo: Dios lo ha dejado; perseguid y tomadle, porque no hay quien le libre.

Ja sanovat: Jumala hylkäsi hänen; ajakaat takaa ja käsittäkäät häntä, sillä ei ole vapahtajaa.

12 Oh Dios, no te alejes de mí; Dios mío, acude pronto a mi socorro.

Jumala, älä erkane kauvas minusta: minun Jumalani, riennä minua auttamaan.

13 Sean avergonzados, perezcan los adversarios de mi alma; sean cubiertos de vergüenza y de confusión los que buscan mi mal.

Hävetköön ja hukkukoon, jotka minun sieluani vastaan ovat: häpiän ja häväistyksen alle tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.

14 Mas yo siempre esperaré, y añadiré sobre toda tu alabanza.

Mutta minä odotan aina, ja korotan aina sinun kiitokses.

15 Mi boca publicará tu justicia y tu salud todo el día, aunque no sé el número de ellas.

Minun suuni pitää ilmoittaman sinun vanhurskauttas, joka päivä sinun autuuttas, joita en minä voi kaikkia lukea.

16 Iré en la valentía del Señor DIOS; haré memoria de tu justicia, de la tuya solamente.

Minä vaellan Herran, Herran väkevyydessä: minä tahdon muistaa ainoastaan sinun vanhurskauttas.

17 Oh Dios, me enseñaste desde mi juventud y hasta ahora; manifestaré tus maravillas.

Jumala, sinä olet minua nuoruudestani opettanut, sentähden minä julistan sinun ihmeitäs.

18 Y aun hasta la vejez y las canas; oh Dios, no me desampares; hasta que denuncie tu brazo a la posteridad; tus valentías a todos los que han de venir.

Ja minun vanhuudessani ja harmaaksi tultuani älä, Jumala, minua hylkää, siihenasti kuin minä ilmoitan sinun käsivartes lasten lapsille, ja sinun väkevyytes kaikille tulevaisille.

19 Y tu justicia, oh Dios, hasta lo excelso; porque has hecho grandes cosas; Oh Dios, ¿quién como tú?

Ja tosin, Jumala, sinun vanhurskautes on sangen korkia, sinä teet suuria: Jumala, kuka on sinun vertaises?

20 Tú, que me has hecho ver muchas angustias y males; volverás y me darás vida, y de los abismos de la tierra volverás a levantarme.

Sillä sinä annat minun nähdä paljon ja suuria ahdistuksia, ja virvoitat minua jälleen; ja taas sinä haet minua ulos maan syvyydestä.

21 Aumentarás mi grandeza, y volverás a consolarme.

Sinä teet minun sangen suureksi, ja lohdutat minua jälleen.

22 Asimismo yo te alabaré con instrumento de salterio, oh Dios mío; tu verdad cantaré yo a ti en el arpa, oh Santo de Israel.

Niin minäkin kiitän sinua psaltarilla, sinun totuuttas, minun Jumalani: minä veisaan kiitosta sinulle kanteleilla, sinä pyhä Israelissa.

23 Mis labios se alegrarán cuando cantare alabanzas a ti; y mi alma, a la cual redimiste.

Minun huuleni pitää kiittämän, koska minä sinulle veisaan, ja minun sieluni, jonkas lunastit.

24 Asimismo mi lengua hablará también de tu justicia cada día; por cuanto fueron avergonzados, porque fueron confundidos los que mi mal procuraban.

Ja minun kieleni puhuu myös joka päivä sinun vanhurskaudestas; sentähden hävetkään he ja häpiään tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.