Proverbios 1
1 Los proverbios de Salomón, hijo de David, rey de Israel:
Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;
2 Para conocer sabiduría y castigo; para entender las razones prudentes;
Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,
3 para recibir el castigo de prudencia, justicia, juicio y equidad;
Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;
4 para dar prudencia a los simples, y a los jóvenes inteligencia y consejo.
Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.
5 Si el sabio los oyere, aumentará la doctrina; y el entendido adquirirá consejo;
Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,
6 para entender parábola y declaración; palabras de sabios, y sus enigmas.
Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.
7 El principio del conocimiento es el temor del SEÑOR; los locos despreciaron la sabiduría y el castigo.
Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.
8 Oye, hijo mío, el castigo de tu padre, y no deseches la ley de tu madre;
Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!
9 porque aumento de gracia serán a tu cabeza, y protección a tu cuello.
Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.
10 Hijo mío, si los pecadores te quisieren engañar, no consientas.
Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.
11 Si dijeren: Ven con nosotros, espiemos a alguno para matarle, acechemos al inocente sin razón;
Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;
Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme; (Sheol h7585)
13 hallaremos riquezas de toda clase, llenaremos nuestras casas de despojos;
Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;
14 echa tu suerte entre nosotros; tengamos todos una bolsa,
Koettele meidän kanssamme: meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:
15 hijo mío, no andes en camino con ellos; aparta tu pie de sus veredas;
Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.
16 porque sus pies correrán al mal, e irán presurosos a derramar sangre.
Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.
17 Porque en vano se tenderá la red ante los ojos de toda ave;
Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.
18 mas ellos a su propia sangre espían, y a sus propias almas ponen asechanza.
Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.
19 Tales son las sendas de todo el que codicia la ganancia, la cual prenderá la vida de sus poseedores.
Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.
20 La sabiduría clama de fuera; en las plazas da su voz;
Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.
21 clama en los principales lugares de concurso; en las entradas de las puertas de la ciudad dice sus razones:
Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:
22 ¿Hasta cuándo, oh simples, amaréis la simpleza, y los burladores desearán el burlar, y los locos aborrecerán la ciencia?
Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?
23 Volveos a mi reprensión; he aquí yo os derramaré mi espíritu, y os haré saber mis palabras.
Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;
24 Por cuanto llamé, y no quisisteis; extendí mi mano, y no hubo quien escuchase;
Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,
25 antes desechasteis todo consejo mío, y no quisisteis mi reprensión;
Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;
26 también yo me reiré en vuestra calamidad, y me burlaré cuando os viniere lo que teméis;
Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,
27 cuando viniere como una destrucción lo que teméis, y vuestra calamidad llegare como un torbellino; cuando sobre vosotros viniere tribulación y angustia.
Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.
28 Entonces me llamarán, y no responderé; me buscarán de mañana, y no me hallarán;
Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.
29 por cuanto aborrecieron el conocimiento, y no escogieron el temor del SEÑOR,
Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,
30 ni quisieron mi consejo, y menospreciaron toda reprensión mía.
Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;
31 Comerán, pues, del fruto de su camino, y de sus consejos se hartarán.
Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.
32 Porque el reposo de los ignorantes los matará, y la prosperidad de los locos los echará a perder.
Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.
33 Mas el que me oyere, habitará confiadamente, y vivirá reposado del temor del mal.
Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.
