Job 21
1 Y respondió Job, y dijo:
Job vastasi ja sanoi:
2 Oíd atentamente mi palabra, y sea esto por vuestros consuelos.
Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.
3 Soportadme, y yo hablaré; y después que hubiere hablado, escarneced.
Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.
4 ¿Por ventura hablo yo a algún hombre? Y si es así ¿por qué no se ha de angustiar mi espíritu?
Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?
5 Miradme, y espantaos, y poned la mano sobre la boca.
Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen.
6 Aun yo mismo, cuando me acuerdo, me asombro, y toma temblor mi carne.
Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.
7 ¿Por qué viven los impíos, y se envejecen, y aún crecen en riquezas?
Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?
8 Su simiente con ellos, compuesta delante de ellos; y sus renuevos delante de sus ojos.
Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä.
9 Sus casas seguras de temor, ni hay azote de Dios sobre ellos.
Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä.
10 Sus vacas conciben, no abortan; paren sus vacas, y no malogran su cría.
Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät.
11 Salen sus chiquitos como manada de ovejas, y sus hijos andan saltando.
Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät.
12 Al son de tamboril y cítara saltan, y se regocijan al son del órgano.
He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla.
He vanhenevat hyvissä päivissä, ja menevät silmänräpäyksessä helvettiin. (Sheol h7585)
14 Dicen pues a Dios: Apártate de nosotros, que no queremos el conocimiento de tus caminos.
Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs.
15 ¿Quién es el Todopoderoso, para que le sirvamos? ¿Y de qué nos aprovechará que oremos a él?
Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme?
16 He aquí que su bien no está en manos de ellos; el consejo de los impíos lejos esté de mí.
Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman.
17 ¡Oh cuántas veces el candil de los impíos es apagado, y viene sobre ellos su contrición, y con su ira Dios les reparte dolores!
Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa.
18 Serán como la paja delante del viento, y como el tamo que arrebata el torbellino.
Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.
19 Dios guardará para los hijos de ellos su violencia; y le dará su pago, para que conozca.
Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän.
20 Verán sus ojos su quebranto, y beberá de la ira del Todopoderoso.
Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman.
21 Porque ¿qué deleite tendrá el de su casa después de sí, siendo cortado el número de sus meses?
Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa.
22 ¿Por ventura enseñará él a Dios sabiduría, juzgando él las alturas?
Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee?
23 Este morirá en la fortaleza de su hermosura, todo quieto y pacífico.
Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena.
24 Sus senos están llenas de leche, y sus huesos serán regados de tuétano.
Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä.
25 Y este otro morirá en amargura de ánimo, y no habiendo comido jamás con gusto.
Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa.
26 Igualmente yacerán ellos en el polvo, y gusanos los cubrirán.
Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät.
27 He aquí, yo conozco vuestros pensamientos, y las imaginaciones que contra mí forjáis.
Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan.
28 Porque decís: ¿Qué es de la casa del príncipe, y qué de la tienda de las moradas de los impíos?
Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva?
29 ¿No habéis preguntado a los que pasan por los caminos, por cuyas señas no negaréis?
Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä?
30 Que el malo es guardado del día de la contrición, del día de las iras son llevados.
Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.
31 ¿Quién le denunciará en su cara su camino? Y de lo que él hizo, ¿quién le dará el pago?
Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on?
32 Porque él ya será llevado a los sepulcros, y en el montón permanecerá.
Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä.
33 Los terrones del arroyo le serán ya dulces; y tras de él será llevado todo hombre, y antes de él han ido innumerables.
Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset.
34 ¿Cómo, pues, me consoláis en vano, dado que vuestras respuestas quedan por mentira?
Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.
