Salmos 78

1 Masquil de Asaph. ESCUCHA, pueblo mío, mi ley: inclinad vuestro oído á las palabras de mi boca.

Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.

2 Abriré mi boca en parábola; hablaré cosas reservadas de antiguo:

Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.

3 Las cuales hemos oído y entendido; que nuestros padres nos [las] contaron.

Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,

4 No las encubriremos á sus hijos, contando á la generación venidera las alabanzas de Jehová, y su fortaleza, y sus maravillas que hizo.

sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.

5 El estableció testimonio en Jacob, y pusó ley en Israel; la cual mandó á nuestros padres que la notificasen á sus hijos;

Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,

6 Para que [lo] sepa la generación venidera, y los hijos que nacerán; y [los que] se levantarán, [lo] cuenten á sus hijos;

että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.

7 A fin de que pongan en Dios su confianza, y no se olviden de las obras de Dios, y guarden sus mandamientos:

Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.

8 Y no sean como sus padres, generación contumaz y rebelde; generación que no apercibió su corazón, ni fué fiel para con Dios su espíritu.

Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.

9 Los hijos de Ephraim armados, flecheros, volvieron [las espaldas] el día de la batalla.

Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.

10 No guardaron el pacto de Dios, ni quisieron andar en su ley:

Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,

11 Antes se olvidaron de sus obras, y de sus maravillas que les había mostrado.

vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.

12 Delante de sus padres hizo maravillas en la tierra de Egipto, en el campo de Zoán.

Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.

13 Rompió la mar, é hízolos pasar; é hizo estar las aguas como en un montón.

Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.

14 Y llevólos de día con nube, y toda la noche con resplandor de fuego.

Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.

15 Hendió las peñas en el desierto: y dióles á beber como de grandes abismos;

Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.

16 Pues sacó de la peña corrientes, é hizo descender aguas como ríos.

Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.

17 Empero aun tornaron á pecar contra él, enojando en la soledad al Altísimo.

Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.

18 Pues tentaron á Dios en su corazón, pidiendo comida á su gusto.

He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.

19 Y hablaron contra Dios, diciendo: ¿Podrá poner mesa en el desierto?

Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?

20 He aquí ha herido la peña, y corrieron aguas, y arroyos salieron ondeando: ¿podrá también dar pan? ¿aparejará carne á su pueblo?

Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"

21 Por tanto oyó Jehová, é indignóse: y encendióse el fuego contra Jacob, y el furor subió también contra Israel;

Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,

22 Por cuanto no habían creído á Dios, ni habían confiado en su salud:

koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.

23 A pesar de que mandó á las nubes de arriba, y abrió las puertas de los cielos,

Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;

24 E hizo llover sobre ellos maná para comer, y dióles trigo de los cielos.

hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.

25 Pan de nobles comió el hombre: envióles comida á hartura.

Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.

26 Movió el solano en el cielo, y trajo con su fortaleza el austro.

Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;

27 E hizo llover sobre ellos carne como polvo, y aves de alas como arena de la mar.

hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;

28 E hízolas caer en medio de su campo, alrededor de sus tiendas.

hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.

29 Y comieron, y hartáronse mucho: cumplióles pues su deseo.

Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.

30 No habían quitado de sí su deseo, aun estaba su vianda en su boca,

Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,

31 Cuando vino sobre ellos el furor de Dios, y mató los más robustos de ellos, y derribó los escogidos de Israel.

kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.

32 Con todo esto pecaron aún, y no dieron crédito á sus maravillas.

Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.

33 Consumió por tanto en nada sus días, y sus años en la tribulación.

Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.

34 Si los mataba, entonces buscaban á Dios; entonces se volvían solícitos en busca suya.

Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.

35 Y acordábanse que Dios era su refugio, y el Dios Alto su redentor.

He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.

36 Mas le lisonjeaban con su boca, y con su lengua le mentían:

Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;

37 Pues sus corazones no eran rectos con él, ni estuvieron firmes en su pacto.

sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.

38 Empero él misericordioso, perdonaba la maldad, y no [los] destruía: y abundó para apartar su ira, y no despertó todo su enojo.

Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.

39 Y acordóse que eran carne; soplo que va y no vuelve.

Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.

40 ¡Cuántas veces lo ensañaron en el desierto, lo enojaron en la soledad!

Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!

41 Y volvían, y tentaban á Dios, y ponían límite al Santo de Israel.

Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.

42 No se acordaron de su mano, del día que los redimió de angustia;

He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,

43 Cuando puso en Egipto sus señales, y sus maravillas en el campo de Zoán;

jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,

44 Y volvió sus ríos en sangre, y sus corrientes, porque no bebiesen.

muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;

45 Envió entre ellos una mistura de moscas que los comían, y ranas que los destruyeron.

lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;

46 Dió también al pulgón sus frutos, y sus trabajos á la langosta.

antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;

47 Sus viñas destruyó con granizo, y sus higuerales con piedra;

hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;

48 Y entregó al pedrisco sus bestias, y al fuego sus ganados.

antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.

49 Envió sobre ellos el furor de su saña, ira y enojo y angustia, con misión de malos ángeles.

Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.

50 Dispuso el camino á su furor; no eximió la vida de ellos de la muerte, sino que entregó su vida á la mortandad.

Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.

51 E hirió á todo primogénito en Egipto, las primicias de las fuerzas en las tiendas de Châm.

Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.

52 Empero hizo salir á su pueblo como ovejas, y llevólos por el desierto, como un rebaño.

Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.

53 Y guiólos con seguridad, que no tuvieron miedo; y la mar cubrió á sus enemigos.

Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.

54 Metiólos después en los términos de su santuario, en este monte que ganó su mano derecha.

Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.

55 Y echó las gentes de delante de ellos, y repartióles una herencia con cuerdas; é hizo habitar en sus moradas á las tribus de Israel.

Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.

56 Mas tentaron y enojaron al Dios Altísimo, y no guardaron sus testimonios;

Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,

57 Sino que se volvieron, y se rebelaron como sus padres: volviéronse como arco engañoso.

vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.

58 Y enojáronlo con sus altos, y provocáronlo á celo con sus esculturas.

He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.

59 Oyólo Dios, y enojóse, y en gran manera aborreció á Israel.

Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.

60 Dejó por tanto el tabernáculo de Silo, la tienda [en que] habitó entre los hombres;

Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.

61 Y dió en cautividad su fortaleza, y su gloria en mano del enemigo.

Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.

62 Entregó también su pueblo á cuchillo, y airóse contra su heredad.

Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.

63 El fuego devoró sus mancebos, y sus vírgenes no fueron loadas en cantos nupciales.

Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.

64 Sus sacerdotes cayeron á cuchillo, y sus viudas no lamentaron.

Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.

65 Entonces despertó el Señor á la manera del que ha dormido, como un valiente que grita excitado del vino:

Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.

66 E hirió á sus enemigos en las partes posteriores: dióles perpetua afrenta.

Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.

67 Y desechó el tabernáculo de José, y no escogió la tribu de Ephraim;

Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,

68 Sino que escogió la tribu de Judá, el monte de Sión, al cual amó.

vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.

69 Y edificó su santuario á manera de eminencia, como la tierra que cimentó para siempre.

Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.

70 Y eligió á David su siervo, y tomólo de las majadas de las ovejas:

Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.

71 De tras las paridas lo trajo, para que apacentase á Jacob su pueblo, y á Israel su heredad.

Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.

72 Y apacentólos con entereza de su corazón; y pastoreólos con la pericia de sus manos.

Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.