Salmos 71

1 EN ti, oh Jehová, he esperado; no sea yo confuso para siempre.

Sinuun, Herra, minä uskallan: älä anna minua ikänä häväistä.

2 Hazme escapar, y líbrame en tu justicia: inclina tu oído y sálvame.

Vapahda minua vanhurskaudessa ja pelasta minua: kallista korvas minun puoleeni ja auta minua.

3 Séme por peña de estancia, adonde recurra yo continuamente: mandado has que yo sea salvo; porque tú eres mi roca, y mi fortaleza.

Ole minulle vahva turva, johon minä aina pakenisin: sinä olet luvannut minua auttaa; sillä sinä olet minun kallioni ja linnani.

4 Dios mío, líbrame de la mano del impío, de la mano del perverso y violento.

Minun Jumalani, auta minua jumalattoman kädestä, väärän ja väkivaltaisen kädestä.

5 Porque tú, oh Señor Jehová, eres mi esperanza: seguridad mía desde mi juventud.

Sillä sinä olet minun turvani, Herra, Herra: minun toivoni hamasta minun nuoruudestani.

6 Por ti he sido sustentado desde el vientre: de las entrañas de mi madre tú fuiste el que me sacaste: de ti será siempre mi alabanza.

Sinuun minä olen luottanut hamasta äitini kohdusta, sinä minun vedit ulos äitini kohdusta: sinusta on aina minun kerskaukseni.

7 Como prodigio he sido á muchos; y tú mi refugio fuerte.

Minä olen monelle ihmeeksi tullut; mutta sinä olet minun vahva turvani.

8 Sea llena mi boca de tu alabanza, de tu gloria todo el día.

Täytä minun suuni sinun kiitoksestas ja sinun kunniastas joka päivä.

9 No me deseches en el tiempo de la vejez; cuando mi fuerza se acabare, no me desampares.

Älä minua heitä pois minun vanhuudessani: älä minua hylkää, kuin minä heikoksi tulen.

10 Porque mis enemigos han tratado de mí; y los que acechan mi alma, consultaron juntamente,

Sillä minun viholliseni puhuvat minua vastaan: ja jotka minun sieluani väijyvät, he keskenänsä neuvoa pitävät,

11 Diciendo: Dios lo ha dejado: perseguid y tomadle, porque no hay quien le libre.

Ja sanovat: Jumala hylkäsi hänen; ajakaat takaa ja käsittäkäät häntä, sillä ei ole vapahtajaa.

12 Oh Dios, no te alejes de mí: Dios mío, acude presto á mi socorro.

Jumala, älä erkane kauvas minusta: minun Jumalani, riennä minua auttamaan.

13 Sean avergonzados, fallezcan los adversarios de mi alma; sean cubiertos de vergüenza y de confusión los que mi mal buscan.

Hävetköön ja hukkukoon, jotka minun sieluani vastaan ovat: häpiän ja häväistyksen alle tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.

14 Mas yo siempre esperaré, y añadiré sobre toda tu alabanza.

Mutta minä odotan aina, ja korotan aina sinun kiitokses.

15 Mi boca publicará tu justicia y tu salud todo el día, aunque no sé el número [de ellas].

Minun suuni pitää ilmoittaman sinun vanhurskauttas, joka päivä sinun autuuttas, joita en minä voi kaikkia lukea.

16 Vendré á las valentías del Señor Jehová: haré memoria de sola tu justicia.

Minä vaellan Herran, Herran väkevyydessä: minä tahdon muistaa ainoastaan sinun vanhurskauttas.

17 Oh Dios, enseñásteme desde mi mocedad; y hasta ahora he manifestado tus maravillas.

Jumala, sinä olet minua nuoruudestani opettanut, sentähden minä julistan sinun ihmeitäs.

18 Y aun hasta la vejez y las canas; oh Dios, no me desampares, hasta que denuncie tu brazo á la posteridad, tus valentías á todos los que han de venir.

Ja minun vanhuudessani ja harmaaksi tultuani älä, Jumala, minua hylkää, siihenasti kuin minä ilmoitan sinun käsivartes lasten lapsille, ja sinun väkevyytes kaikille tulevaisille.

19 Y tu justicia, oh Dios, hasta lo excelso; porque has hecho grandes cosas: oh Dios, ¿quién como tú?

Ja tosin, Jumala, sinun vanhurskautes on sangen korkia, sinä teet suuria: Jumala, kuka on sinun vertaises?

20 Tú, que me has hecho ver muchas angustias y males, volverás á darme vida, y de nuevo me levantarás de los abismos de la tierra.

Sillä sinä annat minun nähdä paljon ja suuria ahdistuksia, ja virvoitat minua jälleen; ja taas sinä haet minua ulos maan syvyydestä.

21 Aumentarás mi grandeza, y volverás á consolarme.

Sinä teet minun sangen suureksi, ja lohdutat minua jälleen.

22 Asimismo yo te alabaré con instrumento de salterio, oh Dios mío: tu verdad cantaré yo á ti en el arpa, oh Santo de Israel.

Niin minäkin kiitän sinua psaltarilla, sinun totuuttas, minun Jumalani: minä veisaan kiitosta sinulle kanteleilla, sinä pyhä Israelissa.

23 Mis labios cantarán cuando á ti salmeare, y mi alma, á la cual redimiste.

Minun huuleni pitää kiittämän, koska minä sinulle veisaan, ja minun sieluni, jonkas lunastit.

24 Mi lengua hablará también de tu justicia todo el día: por cuanto fueron avergonzados, porque fueron confusos los que mi mal procuraban.

Ja minun kieleni puhuu myös joka päivä sinun vanhurskaudestas; sentähden hävetkään he ja häpiään tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.