Salmos 44

1 Al Músico principal: de los hijos de Coré: Masquil. OH Dios, con nuestros oídos hemos oído, nuestros padres nos han contado, la obra que hiciste en sus días, en los tiempos antiguos.

Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.

2 Tú con tu mano echaste las gentes, y los plantaste á ellos; afligiste los pueblos, y los arrojaste.

Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.

3 Porque no se apoderaron de la tierra por su espada, ni su brazo los libró; sino tu diestra, y tu brazo, y la luz de tu rostro, porque te complaciste en ellos.

Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.

4 Tú, oh Dios, eres mi rey: manda saludes á Jacob.

Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.

5 Por medio de ti sacudiremos á nuestros enemigos: en tu nombre atropellaremos á nuestros adversarios.

Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.

6 Porque no confiaré en mi arco, ni mi espada me salvará.

Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;

7 Pues tú nos has guardado de nuestros enemigos, y has avergonzado á los que nos aborrecían.

vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.

8 En Dios nos gloriaremos todo tiempo, y para siempre loaremos tu nombre. (Selah)

Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. (Sela)

9 Empero [nos] has desechado, y nos has hecho avergonzar; y no sales en nuestros ejércitos.

Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.

10 Nos hiciste retroceder del enemigo, y saqueáron[nos] para sí los que nos aborrecían.

Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.

11 Pusístenos como á ovejas para comida, y esparcístenos entre las gentes.

Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.

12 Has vendido tu pueblo de balde, y no pujaste en sus precios.

Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.

13 Pusístenos por vergüenza á nuestros vecinos, por escarnio y por burla á los que nos rodean.

Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.

14 Pusístenos por proverbio entre las gentes, por movimiento de cabeza en los pueblos.

Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.

15 Cada día mi vergüenza está delante de mí, y cúbreme la confusión de mi rostro,

Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,

16 Por la voz del que [me] vitupera y deshonra, por razón del enemigo y del que se venga.

herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.

17 Todo esto nos ha venido, y no nos hemos olvidado de ti; y no hemos faltado á tu pacto.

Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.

18 No se ha vuelto atrás nuestro corazón, ni tampoco se han apartado nuestros pasos de tus caminos.

Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.

19 Cuando nos quebrantaste en el lugar de los dragones, y nos cubriste con sombra de muerte,

Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.

20 Si nos hubiésemos olvidado del nombre de nuestro Dios, ó alzado nuestras manos á dios ajeno,

Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,

21 ¿No demandaría Dios esto? porque él conoce los secretos del corazón.

eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?

22 Empero por tu causa nos matan cada día; somos tenidos como ovejas para el matadero.

Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.

23 Despierta; ¿por qué duermes, Señor? Despierta, no te alejes para siempre.

Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.

24 ¿Por qué escondes tu rostro, y te olvidas de nuestra aflicción, y de la opresión nuestra?

Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?

25 Porque nuestra alma está agobiada hasta el polvo: nuestro vientre está pegado con la tierra.

Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan.

26 Levántate para ayudarnos, y redímenos por tu misericordia.

Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.