< Salmos 109 >
1 Al Músico principal: Salmo de David. OH Dios de mi alabanza, no calles;
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.
2 Porque boca de impío y boca de engañador se han abierto sobre mí: han hablado de mí con lengua mentirosa,
Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,
3 Y con palabras de odio me rodearon; y pelearon contra mí sin causa.
Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.
4 En pago de mi amor me han sido adversarios: mas yo oraba.
Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.
5 Y pusieron contra mí mal por bien, y odio por amor.
He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.
6 Pon sobre él al impío: y Satán esté á su diestra.
Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.
7 Cuando fuere juzgado, salga impío; y su oración sea para pecado.
Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.
8 Sean sus días pocos: tome otro su oficio.
Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.
9 Sean sus hijos huérfanos, y su mujer viuda.
Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.
10 Y anden sus hijos vagabundos, y mendiguen; y procuren [su pan lejos] de sus desolados hogares.
Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.
11 Enrede el acreedor todo lo que tiene, y extraños saqueen su trabajo.
Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.
12 No tenga quien le haga misericordia; ni haya quien tenga compasión de sus huérfanos.
Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.
13 Su posteridad sea talada; en segunda generación sea raído su nombre.
Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.
14 Venga en memoria cerca de Jehová la maldad de sus padres, y el pecado de su madre no sea borrado.
Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.
15 Estén siempre delante de Jehová, y él corte de la tierra su memoria.
Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,
16 Por cuanto no se acordó de hacer misericordia, y persiguió al hombre afligido y menesteroso y quebrantado de corazón, para matar[lo].
Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.
17 Y amó la maldición, y vínole; y no quiso la bendición, y ella se alejó de él.
Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.
18 Y vistióse de maldición como de su vestido, y entró como agua en sus entrañas, y como aceite en sus huesos.
Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
19 Séale como vestido con que se cubra, y en lugar de cinto con que se ciña siempre.
Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.
20 Este sea el pago de parte de Jehová de los que me calumnian, y de los que hablan mal contra mi alma.
Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.
21 Y tú, Jehová Señor, haz conmigo por amor de tu nombre: líbrame, porque tu misericordia es buena.
Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.
22 Porque yo estoy afligido y necesitado; y mi corazón está herido dentro de mí.
Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.
23 Voime como la sombra cuando declina; soy sacudido como langosta.
Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.
24 Mis rodillas están debilitadas á causa del ayuno, y mi carne desfallecida por falta de gordura.
Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.
25 Yo he sido para ellos objeto de oprobio; mirábanme, y meneaban su cabeza.
Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.
26 Ayúdame, Jehová Dios mío: sálvame conforme á tu misericordia.
Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,
27 Y entiendan que esta es tu mano; [que] tú, Jehová, has hecho esto.
Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.
28 Maldigan ellos, y bendice tú: levántense, mas sean avergonzados, y regocíjese tu siervo.
Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.
29 Sean vestidos de ignominia los que me calumnian; y sean cubiertos de su confusión como con manto.
Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.
30 Yo alabaré á Jehová en gran manera con mi boca, y le loaré en medio de muchos.
Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.
31 Porque él se pondrá á la diestra del pobre, para librar su alma de los que le juzgan.
Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.