Salmos 104
1 BENDICE, alma mía, á Jehová. Jehová, Dios mío, mucho te has engrandecido; haste vestido de gloria y de magnificencia.
Kiitä Herraa, sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet sangen suuresti kunnioitettu, suurella kunnialla ja kaunistuksella olet sinä puetettu.
2 El que se cubre de luz como de vestidura, que extiende los cielos como una cortina;
Sinä puetat itses valkeudella niinkuin vaatteella: sinä levität taivaat niinkuin peitteen.
3 Que establece sus aposentos entre las aguas; el que pone las nubes por su carroza, el que anda sobre las alas del viento;
Sinä peität sen päällyksen vedellä: sinä menet pilvissä niinkuin ratasten päällä, ja käyt tuulen siipein päällä.
4 El que hace á sus ángeles espíritus, sus ministros al fuego flameante.
Sinä teet enkelis hengeksi ja palvelias liekitseväiseksi tuleksi.
5 El fundó la tierra sobre sus basas; no será jamás removida.
Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti.
6 Con el abismo, como con vestido, la cubriste; sobre los montes estaban las aguas.
Syvyydellä sinä sen peität niinkuin vaatteella, ja vedet seisovat vuorilla.
7 A tu reprensión huyeron; al sonido de tu trueno se apresuraron;
Mutta sinun nuhtelemisestas he pakenevat: sinun jylinästäs he menevät pois.
8 Subieron los montes, descendieron los valles, al lugar que tú les fundaste.
Vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat alas siallensa, johon heidät perustanut olet.
9 Pusísteles término, el cual no traspasarán; ni volverán á cubrir la tierra.
Määrän sinä panit, jota ei he käy ylitse, eikä palaja maata peittämään.
10 [Tú eres] el que envías las fuentes por los arroyos; van entre los montes.
Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten välitse vuotavat;
11 Abrevan á todas las bestias del campo: quebrantan su sed los asnos montaraces.
Että kaikki eläimet metsässä joisivat, ja että pedot janonsa sammuttaisivat.
12 Junto á aquellos habitarán las aves de los cielos; entre las ramas dan voces.
Heidän tykönänsä istuvat taivaan linnut, ja visertävät oksilla.
13 El que riega los montes desde sus aposentos: del fruto de sus obras se sacia la tierra.
Sinä liotat vuoret ylhäältä: sinä täytät maan hedelmällä, jonka sinä saatat.
14 El que hace producir el heno para las bestias, y la hierba para el servicio del hombre; sacando el pan de la tierra.
Sinä kasvatat ruohon karjalle, ja jyvät ihmisten tarpeeksi, tuottaakses leipää maasta.
15 Y el vino que alegra el corazón del hombre, [y] el aceite que hace lucir el rostro, y el pan que sustenta el corazón del hombre.
Ja että viina ihmisen sydämen ilahuttaa, ja hänen kasvonsa kaunistuu öljystä: ja leipä vahvistaa ihmisen sydämen.
16 Llénanse de [jugo] los árboles de Jehová, los cedros del Líbano que él plantó.
Että Herran puut nesteestä täynnä olisivat: Libanonin sedripuut, jotka hän on istuttanut;
17 Allí anidan las aves; en las hayas [hace] su casa la cigüeña.
Siellä linnut pesiä tekevät, ja haikarat hongissa asuvat.
18 Los montes altos para las cabras monteses; las peñas, madrigueras para los conejos.
Korkiat vuoret ovat metsävuohten turva, ja kivirauniot kaninein.
19 Hizo la luna para los tiempos: el sol conoce su ocaso.
Sinä teet kuun aikoja jakamaan, ja aurinko tietää laskemisensa.
20 Pone las tinieblas, y es la noche: en ella corretean todas las bestias de la selva.
Sinä teet pimeyden ja yö tulee: silloin kaikki metsän eläimet tulevat ulos.
21 Los leoncillos braman á la presa, y para buscar de Dios su comida.
Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät.
22 Sale el sol, recógense, y échanse en sus cuevas.
Mutta kuin aurinko koittaa, niin he kokoontuvat, ja luolissansa makaavat.
23 Sale el hombre á su hacienda, y á su labranza hasta la tarde.
Niin menee myös ihminen työhönsä, ja askareillensa ehtoosen asti.
24 ¡Cuán muchas son tus obras, oh Jehová! Hiciste todas ellas con sabiduría: la tierra está llena de tus beneficios.
Herra, kuinka suuret ja monet ovat sinun käsialas? Sinä olet kaikki taitavasti säätänyt, ja maa on täynnä sinun tavaraas.
25 [Asimismo] esta gran mar y ancha de términos: en ella pescados sin número, animales pequeños y grandes.
Tämä meri, joka niin suuri ja lavia on, siinä epälukuiset liikuvat, sekä pienet että suuret eläimet;
26 Allí andan navíos; allí este leviathán que hiciste para que jugase en ella.
Siellä haahdet kuljeskelevat: siinä valaskalat ovat, jotkas tehnyt olet, leikitsemään hänessä.
27 Todos ellos esperan en ti, para que les des su comida á su tiempo.
Kaikki odottavat sinua, ettäs heille antaisit ruan ajallansa.
28 Les das, recogen; abres tu mano, hártanse de bien.
Koskas heille annat, niin he kokoovat: koskas kätes avaat, niin he hyvyydellä ravitaan.
29 Escondes tu rostro, túrbanse: les quitas el espíritu, dejan de ser, y tórnanse en su polvo.
Jos sinä kasvos peität, niin he hämmästyvät: koska sinä otat heidän henkensä pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat jälleen.
30 Envías tu espíritu, críanse: y renuevas la haz de la tierra.
Sinä lähetät ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sinä uudistat maan muodon.
31 Sea la gloria de Jehová para siempre; alégrese Jehová en sus obras;
Herran kunnia pysyy ijankaikkisesti: Herra iloitsee töissänsä.
32 El cual mira á la tierra, y ella tiembla; toca los montes, y humean.
Hän katsahtaa maan päälle, niin se vapisee: hän rupee vuoriin, niin ne suitsevat.
33 A Jehová cantaré en mi vida: á mi Dios salmearé mientras viviere.
Minä veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiitän minun Jumalaani niinkauvan kuin minä olen.
34 Serme ha suave hablar de él: yo me alegraré en Jehová.
Minun puheeni kelpaa hänelle, ja minä iloitsen Herrassa.
35 Sean consumidos de la tierra los pecadores, y los impíos dejen de ser. Bendice, alma mía, á Jehová. Aleluya.
Syntiset maalta lopetetaan, ja jumalattomat ei pidä silleen oleman: kiitä Herraa, sieluni, Halleluja!
