Proverbios 5
1 HIJO mío, está atento á mi sabiduría, y á mi inteligencia inclina tu oído;
Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi minun taidolleni
2 Para que guardes consejo, y tus labios conserven la ciencia.
ottaaksesi vaarin taidollisuudesta, ja huulesi säilyttäkööt tiedon.
3 Porque los labios de la extraña destilan miel, y su paladar es más blando que el aceite:
Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi.
4 Mas su fin es amargo como el ajenjo, agudo como cuchillo de dos filos.
Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka.
Hänen jalkansa kulkevat alas kuolemaan, tuonelaan vetävät hänen askeleensa. (Sheol h7585)
6 Sus caminos son instables; no [los] conocerás, si no considerares el camino de vida.
Ei käy hän elämän tasaista polkua, hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan.
7 Ahora pues, hijos, oidme, y no os apartéis de las razones de mi boca.
Niinpä, lapset, kuulkaa minua, älkää väistykö minun suuni sanoista.
8 Aleja de ella tu camino, y no te acerques á la puerta de su casa;
Pidä tiesi kaukana tuollaisesta äläkä lähesty hänen majansa ovea,
9 Porque no des á los extraños tu honor, y tus años á cruel;
ettet antaisi muille kunniaasi etkä vuosiasi armottomalle,
10 Porque no se harten los extraños de tu fuerza, y tus trabajos [estén] en casa del extraño;
ettei sinun tavarasi ravitsisi vieraita, sinun vaivannäkösi joutuisi toisen taloon
11 Y gimas en tus postrimerías, cuando se consumiere tu carne y tu cuerpo,
ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa
12 Y digas: ¡Cómo aborrecí el consejo, y mi corazón menospreció la reprensión;
ja sanomaan: "Miksi minä kuritusta vihasin ja sydämeni halveksui nuhdetta?
13 Y no oí la voz de los que me adoctrinaban, y á los que me enseñaban no incliné mi oído!
Miksi en kuullut neuvojaini ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni?
14 Casi en todo mal he estado, en medio de la sociedad y de la congregación.
Olin joutua kokonaan turmion omaksi keskellä seurakunnan ja kansankokouksen."
15 Bebe el agua de tu cisterna, y los raudales de tu pozo.
Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee.
16 Derrámense por de fuera tus fuentes, en las plazas los ríos de aguas.
Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle, toreille sinun vesiojasi!
17 Sean para ti solo, y no para los extraños contigo.
Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt vierasten sinun ohessasi.
18 Sea bendito tu manantial; y alégrate con la mujer de tu mocedad.
Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta.
19 [Como] cierva amada y graciosa corza, sus pechos te satisfagan en todo tiempo; y en su amor recréate siempre.
Armas peura, suloinen vuorikauris-hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan.
20 ¿Y por qué, hijo mío, andarás ciego con la ajena, y abrazarás el seno de la extraña?
Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vaimon povea?
21 Pues que los caminos del hombre están ante los ojos de Jehová, y él considera todas sus veredas.
Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa.
22 Prenderán al impío sus propias iniquidades, y detenido será con las cuerdas de su pecado.
Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin.
23 El morirá por falta de corrección; y errará por la grandeza de su locura.
Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan.
