Proverbios 17
1 MEJOR es un bocado seco, y en paz, que la casa de contienda llena de víctimas.
Kuiva pala, siinä jossa rauha on, on parempi kuin huone teurasta täynnä riidassa.
2 El siervo prudente se enseñoreará del hijo que deshonra, y entre los hermanos partirá la herencia.
Toimellinen palvelia hallitsee häpiällisiä lapsia, ja hän jakaa perintöä veljein välillä.
3 El crisol para la plata, y la hornaza para el oro: mas Jehová prueba los corazones.
Niinkuin tuli koettelee hopian ja ahjo kullan, niin Herra tutkistelee sydämet.
4 El malo está atento al labio inicuo; [y] el mentiroso escucha á la lengua detractora.
Paha ottaa pahoista suista vaarin, ja petollinen kuuntelee mielellänsä vahingollista kieltä.
5 El que escarnece al pobre, afrenta á su Hacedor: y el que se alegra en la calamidad, no quedará sin castigo.
Joka köyhää syljeskelee, se häpäisee Luojaansa; ja joka iloitsee toisen vahingosta, ei pääse rankaisematta.
6 Corona de los viejos son los hijos de los hijos; y la honra de los hijos, sus padres.
vanhain kruunu ovat lasten lapset, ja lasten kunnia ovat heidän isänsä.
7 No conviene al necio la altilocuencia: ¡cuánto menos al príncipe el labio mentiroso!
Ei sovi tyhmäin puhua korkeista asioista, paljoa vähemmin päämiehen valhetella.
8 Piedra preciosa es el cohecho en ojos de sus dueños: á donde quiera que se vuelve, da prosperidad.
Jolla vara on lahja antaa, se on niinkuin kallis kivi: kuhunka hän itsensä kääntää, niin hän viisaana pidetään.
9 El que cubre la prevaricación, busca amistad: mas el que reitera la palabra, aparta al amigo.
Joka syntiä peittää, se saattaa itsellensä ystävyyden; vaan joka asian ilmoittaa, se saattaa ruhtinaat eripuraisiksi.
10 Aprovecha la reprensión en el entendido, más que si cien veces hiriese en el necio.
Sanat vaikuttavat enemmän toimellisen tykönä, kuin sata haavaa tyhmän tykönä.
11 El rebelde no busca sino mal; y mensajero cruel será contra él enviado.
Niskuri tosin etsii vahinkoa, vaan julma enkeli lähetetään häntä vastaan.
12 Mejor es se encuentre un hombre con una osa á la cual han robado sus cachorros, que con un fatuo en su necedad.
Parempi on kohdata karhua, jolta pojat ovat otetut pois, kuin hullua hulluudessansa.
13 El que da mal por bien, no se apartará el mal de su casa.
Joka kostaa hyvän pahalla, ei hänen huoneestansa pidä pahuus luopuman.
14 El que comienza la pendencia es [como] quien suelta las aguas: deja pues la porfía, antes que se enmarañe.
Riidan alku on niinkuin vewsi, joka itsensä leikkaa ulos: lakkaa riidasta ennenkuin sinä siihen sekaannut.
15 El que justifica al impío, y el que condena al justo, ambos á dos son abominación á Jehová.
Joka jumalattoman hurskaaksi sanoo, ja joka vanhurskaan soimaa jumalattomaksi, ne molemmat ovat Herralle kauhistus.
16 ¿De qué sirve el precio en la mano del necio para comprar sabiduría, no teniendo entendimiento?
Mitä tyhmä tekee kädessänsä rahalla, ettei hänellä ole sydäntä ostaa viisautta?
17 En todo tiempo ama el amigo; y el hermano para la angustia es nacido.
Ystävä rakastaa ainian, ja veli tulee julki hädässä.
18 El hombre falto de entendimiento toca la mano, fiando á otro delante de su amigo.
Se on tyhmä ihminen, joka kätensä taritsee, ja takaa lähimmäisensä.
19 La prevaricación ama el que ama pleito; y el que alza su portada, quebrantamiento busca.
Joka toraa rakastaa, se rakastaa syntiä; ja joka ovensa korottaa, se etsii onnettomuutta.
20 El perverso de corazón nunca hallará bien: y el que revuelve con su lengua, caerá en mal.
Häijy sydän ei löydä mitään hyvää; ja jolla paha kieli on, se lankee onnettomuuteen.
21 El que engendra al necio, para su tristeza [lo engendra]: y el padre del fatuo no se alegrará.
Joka tyhmän synnyttää, hänellä on murhe, ja tyhmän isällä ei ole iloa.
22 El corazón alegre produce buena disposición: mas el espíritu triste seca los huesos.
Iloinen sydän tekee elämän suloiseksi, vaan surullinen sydän kaivaa luut.
23 El impío toma dádiva del seno, para pervertir las sendas del derecho.
Jumalatoin ottaa mielellänsä salaisesti lahjoja, mutkataksensa lain teitä.
24 En el rostro del entendido [aparece] la sabiduría: mas los ojos del necio [vagan] hasta el cabo de la tierra.
Toimellinen mies laittaa itsensä viisaasti, vaan tyhmä heittelee silmiänsä sinne ja tänne.
25 El hijo necio es enojo á su padre, y amargura á la que lo engendró.
Hullu popika on isänsä suru, ja äidillensä murhe, joka hänen synnyttänyt on.
26 Ciertamente no es bueno condenar al justo, ni herir á los príncipes que hacen lo recto.
Ei ole se hyvä, että vanhurskalle tehdään väärin, taikka että sitä ruhtinasta lyödään, joka oikein tuomitsee.
27 Detiene sus dichos el que tiene sabiduría: de prudente espíritu es el hombre entendido.
Toimellinen mies taitaa puheensa tallella pitää, ja taitava mies on kallis sielu.
28 Aun el necio cuando calla, es contado por sabio: el que cierra sus labios es entendido.
Jos tyhmä vaiti olis, niin hän viisaaksi luettaisiin, ja toimelliseksi, jos hän suunsa pitäis kiinni.
