Lamentaciones 3
1 YO soy el hombre que ha visto aflicción en la vara de su enojo.
Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.
2 Guióme y llevóme en tinieblas, mas no en luz.
Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.
3 Ciertamente contra mí volvió y revolvió su mano todo el día.
Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
4 Hizo envejecer mi carne y mi piel; quebrantó mis huesos.
Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.
5 Edificó contra mí, y cercóme de tósigo y de trabajo.
Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.
6 Asentóme en oscuridades, como los ya muertos de mucho tiempo.
Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
7 Cercóme por todos lados, y no puedo salir; agravó mis grillos.
Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
8 Aun cuando clamé y dí voces, cerro [los oídos á] mi oración.
Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
9 Cercó mis caminos con piedra tajada, torció mis senderos.
Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
10 Como oso que acecha fué para mí, como león en escondrijos.
Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
11 Torció mis caminos, y depedazóme; tornóme asolado.
Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
12 Su arco entesó, y púsome como blanco á la saeta.
Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
13 Hizo entrar en mis riñones las saetas de su aljaba.
Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
14 Fuí escarnio á todo mi pueblo, canción de ellos todos los días.
Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
15 Hartóme de amarguras, embriagóme de ajenjos.
Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
16 Quebróme los dientes con cascajo, cubrióme de ceniza.
Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
17 Y mi alma se alejó de la paz, olvidéme del bien.
Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
18 Y dije: Pereció mi fortaleza, y mi esperanza de Jehová.
Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
19 Acuérdate de mi aflicción y de mi abatimiento, del ajenjo y de la hiel.
Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
20 Tendrálo aún en memoria mi alma, porque en mí está humillada.
Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
21 Esto reduciré á mi corazón, por lo cual esperaré.
Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
22 [Es por] la misericordia de Jehová que no somos consumidos, porque nunca decayeron sus misericordias.
Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
23 Nuevas son cada mañana; grande es tu fidelidad.
Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
24 Mi parte es Jehová, dijo mi alma; por tanto en él esperaré.
Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
25 Bueno es Jehová á los que en él esperan, al alma que le buscare.
Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
26 Bueno es esperar callando en la salud de Jehová.
Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.
27 Bueno es al hombre, si llevare el yugo desde su mocedad.
Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;
28 Sentaráse solo, y callará, porque lo llevó sobre sí.
Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,
29 Pondrá su boca en el polvo, por si quizá hay esperanza.
Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,
30 Dará la mejilla al que le hiriere; hartaráse de afrenta.
Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.
31 Porque el Señor no desechará para siempre:
Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.
32 Antes si afligiere, también se compadecerá según la multitud de sus misericordias.
Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.
33 Porque no aflige ni congoja de su corazón á los hijos de los hombres.
Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,
34 Desmenuzar bajo de sus pies todos los encarcelados de la tierra,
Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,
35 Hacer apartar el derecho del hombre ante la presencia del Altísimo,
Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,
36 Trastornar al hombre en su causa, el Señor no lo sabe.
Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.
37 ¿Quién [será] aquel que diga, que vino [algo] que el Señor no mandó?
Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?
38 ¿De la boca del Altísimo no saldrá malo y bueno?
Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?
39 ¿Por qué murmura el hombre viviente, el hombre en su pecado?
Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.
40 Escudriñemos nuestros caminos, y busquemos, y volvámonos á Jehová.
Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.
41 Levantemos nuestros corazones con las manos á Dios en los cielos.
Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.
42 Nosotros nos hemos rebelado, y fuimos desleales; tú no perdonaste.
Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.
43 Desplegaste la ira, y nos perseguiste; mataste, no perdonaste.
Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.
44 Te cubriste de nube, porque no pasase la oración [nuestra].
Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.
45 Raedura y abominación nos tornaste en medio de los pueblos.
Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.
46 Todos nuestros enemigos abrieron sobre nosotros su boca.
Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.
47 Temor y lazo fué para nosotros, asolamiento y quebrantamiento.
Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.
48 Ríos de aguas echan mis ojos, por el quebrantamiento de la hija de mi pueblo.
Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.
49 Mis ojos destilan, y no cesan, porque no hay alivio,
Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,
50 Hasta que Jehová mire y vea desde los cielos.
Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.
51 Mis ojos contristaron mi alma, por todas las hijas de mi ciudad.
Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.
52 Mis enemigos me dieron caza como á ave, sin por qué.
Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.
53 Ataron mi vida en mazmorra, pusieron piedra sobre mí.
He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.
54 Aguas de avenida vinieron sobre mi cabeza; yo dije: Muerto soy.
Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.
55 Invoqué tu nombre, oh Jehová, desde la cárcel profunda.
Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;
56 Oiste mi voz; no escondas tu oído á mi clamor, para mi respiro.
Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.
57 Acercástete el día que te invoqué: dijiste: No temas.
Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.
58 Abogaste, Señor, la causa de mi alma; redimiste mi vida.
Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.
59 Tú has visto, oh Jehová, mi agravio; defiende mi causa.
Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.
60 Tú has visto toda su venganza; todos sus pensamientos contra mí.
Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.
61 Tú has oído el oprobio de ellos, oh Jehová, todas sus maquinaciones contra mí;
Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,
62 Los dichos de los que contra mí se levantaron, y su designio contra mí todo el día.
Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.
63 Su sentarse, y su levantarse mira: yo soy su canción.
Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.
64 Dales el pago, oh Jehová, según la obra de sus manos.
Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.
65 Dales ansia de corazón, tu maldición á ellos.
Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.
66 Persíguelos en tu furor, y quebrántalos de debajo de los cielos, oh Jehová.
Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.
