Job 9
1 Y RESPONDIÓ Job, y dijo:
Job vastasi ja sanoi:
2 Ciertamente yo conozco que es así: ¿y cómo se justificará el hombre con Dios?
"Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
3 Si quisiere contender con él, no le podrá responder á una [cosa] de mil.
Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
4 El es sabio de corazón, y poderoso en fortaleza: ¿quién se endureció contra él, y quedó en paz?
Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
5 Que arranca los montes con su furor, y no conocen quién los trastornó:
Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
6 Que remueve la tierra de su lugar, y hace temblar sus columnas:
hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
7 Que manda al sol, y no sale; y sella las estrellas:
hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
8 El que extiende solo los cielos, y anda sobre las alturas de la mar:
hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
9 El que hizo el Arcturo, y el Orión, y las Pléyadas, y los lugares secretos del mediodía:
hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
10 El que hace cosas grandes é incomprensibles, y maravillosas, sin número.
hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
11 He aquí que él pasará delante de mí, y yo no lo veré; y pasará, y no lo entenderé.
Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
12 He aquí, arrebatará; ¿quién le hará restituir? ¿Quién le dirá, Qué haces?
Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
13 Dios no tornará atrás su ira, y debajo de él se encorvan los que ayudan á los soberbios.
Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
14 ¿Cuánto menos le responderé yo, y hablaré con él palabras estudiadas?
Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
15 Que aunque fuese yo justo, no responderé; antes habré de rogar á mi juez.
Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
16 Que si yo le invocase, y él me respondiese, aun no creeré que haya escuchado mi voz.
Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
17 Porque me ha quebrado con tempestad, y ha aumentado mis heridas sin causa.
hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
18 No me ha concedido que tome mi aliento; mas hame hartado de amarguras.
joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
19 Si [habláremos] de [su] potencia, fuerte por cierto es; si de juicio, ¿quién me emplazará?
Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
20 Si yo me justificare, me condenará mi boca; si [me dijere] perfecto, esto me hará inicuo.
Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
21 [Bien que] yo [fuese] íntegro, no conozco mi alma: reprocharé mi vida.
Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
22 Una cosa resta que yo diga: Al perfecto y al impío él los consume.
Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
23 Si azote mata de presto, ríese de la prueba de los inocentes.
Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
24 La tierra es entregada en manos de los impíos, y él cubre el rostro de sus jueces. Si no [es él], ¿quién [es]? ¿dónde está?
Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
25 Mis días han sido más ligeros que un correo; huyeron, y no vieron el bien.
Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
26 Pasaron cual navíos veloces: como el águila que se arroja á la comida.
ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
27 Si digo: Olvidaré mi queja, dejaré mi aburrimiento, y esforzaréme:
Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
28 Contúrbanme todos mis trabajos; sé que no me darás por libre.
niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
29 Yo soy impío, ¿para qué trabajaré en vano?
Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
30 Aunque me lave con aguas de nieve, y limpie mis manos con la misma limpieza,
Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
31 Aun me hundirás en el hoyo, y mis propios vestidos me abominarán.
silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
32 Porque no es hombre como yo, para que yo le responda, y vengamos juntamente á juicio.
Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
33 No hay entre nosotros árbitro que ponga su mano sobre nosotros ambos.
Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
34 Quite de sobre mí su vara, y su terror no me espante.
ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
35 Entonces hablaré, y no le temeré: porque así no estoy en mí mismo.
silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
