Job 39
1 ¿Sabes tú el tiempo en que paren las cabras monteses? ¿ó miraste tú las ciervas cuando están pariendo?
Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?
2 ¿Contaste tú los meses de su preñez, y sabes el tiempo cuando han de parir?
Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
3 Encórvanse, hacen salir sus hijos, pasan sus dolores.
Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.
4 Sus hijos están sanos, crecen con el pasto: salen y no vuelven á ellas.
Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.
5 ¿Quién echó libre al asno montés, y quién soltó sus ataduras?
Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,
6 Al cual yo puse casa en la soledad, y sus moradas en lugares estériles.
sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
7 Búrlase de la multitud de la ciudad: no oye las voces del arriero.
Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
8 Lo oculto de los montes es su pasto, y anda buscando todo lo que está verde.
se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.
9 ¿Querrá el unicornio servirte á ti, ni quedar á tu pesebre?
Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
10 ¿Atarás tú al unicornio con su coyunda para el surco? ¿labrará los valles en pos de ti?
Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
11 ¿Confiarás tú en él, por ser grande su fortaleza, y le fiarás tu labor?
Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
12 ¿Fiarás de él que te tornará tu simiente, y que [la] allegará en tu era?
Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
13 ¿[Diste tú] hermosas alas al pavo real, ó alas y plumas al avestruz?
Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?
14 El cual desampara en la tierra sus huevos, y sobre el polvo los calienta,
Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
15 Y olvídase de que los pisará el pie, y que los quebrará bestia del campo.
Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
16 Endurécese para con sus hijos, como si no fuesen suyos, no temiendo que su trabajo haya sido en vano:
Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
17 Porque le privó Dios de sabiduría, y no le dió inteligencia.
Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
18 Luego que se levanta en alto, búrlase del caballo y de su jinete.
Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
19 ¿Diste tú al caballo la fortaleza? ¿vestiste tú su cerviz de relincho?
Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
20 ¿Le intimidarás tú como á alguna langosta? El resoplido de su nariz es formidable:
Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.
21 Escarba la tierra, alégrase en su fuerza, sale al encuentro de las armas:
Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
22 Hace burla del espanto, y no teme, ni vuelve el rostro delante de la espada.
Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
23 Contra él suena la aljaba, el hierro de la lanza y de la pica:
Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
24 Y él con ímpetu y furor escarba la tierra, sin importarle el sonido de la bocina;
Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.
25 [Antes como] que dice entre los clarines: ¡Ea!, y desde lejos huele la batalla, el grito de los capitanes, y la vocería.
Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
26 ¿Vuela el gavilán por tu industria, y extiende hacia el mediodía sus alas?
Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?
27 ¿Se remonta el águila por tu mandamiento, y pone en alto su nido?
Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
28 Ella habita y está en la piedra, en la cumbre del peñasco y de la roca.
Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
29 Desde allí acecha la comida: sus ojos observan de muy lejos.
Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
30 Sus pollos chupan la sangre: y donde hubiere cadáveres, allí está.
Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."
