Job 39
1 ¿Sabes tú el tiempo en que paren las cabras monteses? ¿ó miraste tú las ciervas cuando están pariendo?
Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?
2 ¿Contaste tú los meses de su preñez, y sabes el tiempo cuando han de parir?
Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?
3 Encórvanse, hacen salir sus hijos, pasan sus dolores.
He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.
4 Sus hijos están sanos, crecen con el pasto: salen y no vuelven á ellas.
Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.
5 ¿Quién echó libre al asno montés, y quién soltó sus ataduras?
Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?
6 Al cual yo puse casa en la soledad, y sus moradas en lugares estériles.
Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.
7 Búrlase de la multitud de la ciudad: no oye las voces del arriero.
Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.
8 Lo oculto de los montes es su pasto, y anda buscando todo lo que está verde.
Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.
9 ¿Querrá el unicornio servirte á ti, ni quedar á tu pesebre?
Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?
10 ¿Atarás tú al unicornio con su coyunda para el surco? ¿labrará los valles en pos de ti?
Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?
11 ¿Confiarás tú en él, por ser grande su fortaleza, y le fiarás tu labor?
Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?
12 ¿Fiarás de él que te tornará tu simiente, y que [la] allegará en tu era?
Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?
13 ¿[Diste tú] hermosas alas al pavo real, ó alas y plumas al avestruz?
Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?
14 El cual desampara en la tierra sus huevos, y sobre el polvo los calienta,
Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.
15 Y olvídase de que los pisará el pie, y que los quebrará bestia del campo.
Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.
16 Endurécese para con sus hijos, como si no fuesen suyos, no temiendo que su trabajo haya sido en vano:
Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.
17 Porque le privó Dios de sabiduría, y no le dió inteligencia.
Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.
18 Luego que se levanta en alto, búrlase del caballo y de su jinete.
Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.
19 ¿Diste tú al caballo la fortaleza? ¿vestiste tú su cerviz de relincho?
Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?
20 ¿Le intimidarás tú como á alguna langosta? El resoplido de su nariz es formidable:
Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.
21 Escarba la tierra, alégrase en su fuerza, sale al encuentro de las armas:
Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.
22 Hace burla del espanto, y no teme, ni vuelve el rostro delante de la espada.
Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.
23 Contra él suena la aljaba, el hierro de la lanza y de la pica:
Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;
24 Y él con ímpetu y furor escarba la tierra, sin importarle el sonido de la bocina;
Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.
25 [Antes como] que dice entre los clarines: ¡Ea!, y desde lejos huele la batalla, el grito de los capitanes, y la vocería.
Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.
26 ¿Vuela el gavilán por tu industria, y extiende hacia el mediodía sus alas?
Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?
27 ¿Se remonta el águila por tu mandamiento, y pone en alto su nido?
Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?
28 Ella habita y está en la piedra, en la cumbre del peñasco y de la roca.
Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.
29 Desde allí acecha la comida: sus ojos observan de muy lejos.
Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.
30 Sus pollos chupan la sangre: y donde hubiere cadáveres, allí está.
Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.
