Job 3
1 DESPUÉS de esto abrió Job su boca, y maldijo su día.
Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;
2 Y exclamó Job, y dijo:
Job lausui ja sanoi:
3 Perezca el día en que yo nací, y la noche que se dijo: Varón es concebido.
"Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt'.
4 Sea aquel día sombrío, y Dios no cuide de él desde arriba, ni claridad sobre él resplandezca.
Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.
5 Aféenlo tinieblas y sombra de muerte; repose sobre él nublado, que lo haga horrible como caliginoso día.
Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.
6 Ocupe la oscuridad aquella noche; no sea contada entre los días del año, ni venga en el número de los meses.
Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.
7 ¡Oh si fuere aquella noche solitaria, que no viniera canción alguna en ella!
Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.
8 Maldíganla los que maldicen al día, los que se aprestan para levantar su llanto.
Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.
9 Oscurézcanse las estrellas de su alba; espere la luz, y no venga, ni vea los párpados de la mañana:
Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,
10 Por cuanto no cerró las puertas del vientre donde yo estaba, ni escondió de mis ojos la miseria.
koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.
11 ¿Por qué no morí yo desde la matriz, o fuí traspasado en saliendo del vientre?
Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?
12 ¿Por qué me previnieron las rodillas? ¿y para qué las tetas que mamase?
Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?
13 Pues que ahora yaciera yo, y reposara; durmiera, y entonces tuviera reposo,
Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä
14 Con los reyes y con los consejeros de la tierra, que edifican para sí los desiertos;
kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,
15 O con los príncipes que poseían el oro, que henchían sus casas de plata.
päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;
16 O ¿por qué no fuí escondido como aborto, como los pequeñitos que nunca vieron luz?
tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.
17 Allí los impíos dejan el perturbar, y allí descansan los de cansadas fuerzas.
Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;
18 Allí asimismo reposan los cautivos; no oyen la voz del exactor.
kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.
19 Allí están el chico y el grande; y el siervo libre de su señor.
Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.
20 ¿Por qué se da luz al trabajado, y vida á los de ánimo en amargura,
Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,
21 Que esperan la muerte, y ella no llega, aunque la buscan más que tesoros;
jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,
22 Que se alegran sobremanera, y se gozan, cuando hallan el sepulcro?
jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan-
23 ¿[Por qué] al hombre que no sabe por donde vaya, y al cual Dios ha encerrado?
miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?
24 Pues antes que mi pan viene mi suspiro; y mis gemidos corren como aguas.
Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.
25 Porque el temor que me espantaba me ha venido, y hame acontecido lo que temía.
Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.
26 No he tenido paz, no me aseguré, ni me estuve reposado; vínome no obstante turbación.
Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."
