Job 21
1 Y RESPONDIÓ Job, y dijo:
Job vastasi ja sanoi:
2 Oid atentamente mi palabra, y sea esto vuestros consuelos.
"Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
3 Soportadme, y yo hablaré; y después que hubiere hablado, escarneced.
Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
4 ¿Hablo yo á algún hombre? y ¿por qué no se ha de angustiar mi espíritu?
Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
5 Miradme, y espantaos, y poned la mano sobre la boca.
Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
6 Aun yo mismo, cuando me acuerdo, me asombro, y toma temblor mi carne.
Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
7 ¿Por qué viven los impíos, y se envejecen, y aun crecen en riquezas?
Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
8 Su simiente con ellos, compuesta delante de ellos; y sus renuevos delante de sus ojos.
Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
9 Sus casas seguras de temor, ni hay azote de Dios sobre ellos.
Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
10 Sus vacas conciben, no abortan; paren sus vacas, y no malogran su cría.
Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
11 Salen sus chiquitos como manada, y sus hijos andan saltando.
Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
12 Al son de tamboril y de cítara saltan, y se huelgan al son del órgano.
He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan. (Sheol h7585)
14 Dicen pues á Dios: Apártate de nosotros, que no queremos el conocimiento de tus caminos.
Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
15 ¿Quién es el Todopoderoso, para que le sirvamos? ¿y de qué nos aprovechará que oremos á él?
Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
16 He aquí que su bien no está en manos de ellos: el consejo de los impíos lejos esté de mí.
Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
17 ¡Oh cuántas veces la lámpara de los impíos es apagada, y viene sobre ellos su quebranto, [y Dios] en su ira les reparte dolores!
Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
18 Serán como la paja delante del viento, y como el tamo que arrebata el torbellino.
Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
19 Dios guardará para sus hijos su violencia; y le dará su pago, para que conozca.
Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
20 Verán sus ojos su quebranto, y beberá de la ira del Todopoderoso.
Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
21 Porque ¿qué deleite tendrá él de su casa después de sí, siendo cortado el número de sus meses?
Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
22 ¿Enseñará alguien á Dios sabiduría, juzgando él á los que están elevados?
Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
23 Este morirá en el vigor de su hermosura, todo quieto y pacífico.
Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
24 Sus colodras están llenas de leche, y sus huesos serán regados de tuétano.
hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
25 Y estotro morirá en amargura de ánimo, y no habiendo comido jamás con gusto.
Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
26 Igualmente yacerán ellos en el polvo, y gusanos los cubrirán.
Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
27 He aquí, yo conozco vuestros pensamientos, y las imaginaciones que contra mí forjáis.
Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
28 Porque decís: ¿Qué es de la casa del príncipe, y qué de la tienda de las moradas de los impíos?
Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
29 ¿No habéis preguntado á los que pasan por los caminos, por cuyas señas no negaréis,
niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
30 Que el malo es reservado para el día de la destrucción? Presentados serán en el día de las iras.
että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
31 ¿Quién le denunciará en su cara su camino? Y de lo que él hizo, ¿quién le dará el pago?
Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
32 Porque llevado será él á los sepulcros, y en el montón permanecerá.
Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
33 Los terrones del valle le serán dulces; y tras de él será llevado todo hombre, y antes de él [han ido] innumerables.
Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
34 ¿Cómo pues me consoláis en vano, viniendo á parar vuestras respuestas en falacia?
Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."
