Job 19
1 Y RESPONDIÓ Job, y dijo:
Job vastasi ja sanoi:
2 ¿Hasta cuándo angustiaréis mi alma, y me moleréis con palabras?
"Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
3 Ya me habéis vituperado diez veces: ¿no os avergonzáis de descomediros delante de mí?
Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
4 Sea así que realmente haya yo errado, conmigo se quedará mi yerro.
Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
5 Mas si vosotros os engrandeciereis contra mí, y adujereis contra mí mi oprobio,
Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
6 Sabed ahora que Dios me ha trastornado, y traído en derredor su red sobre mí.
Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
7 He aquí yo clamaré agravio, y no seré oído: daré voces, y no habrá juicio.
Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
8 Cercó de vallado mi camino, y no pasaré; y sobre mis veredas puso tinieblas.
Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
9 Hame despojado de mi gloria, y quitado la corona de mi cabeza.
Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
10 Arruinóme por todos lados, y perezco; y ha hecho pasar mi esperanza como árbol [arrancado].
Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
11 E hizo inflamar contra mí su furor, y contóme para sí entre sus enemigos.
Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
12 Vinieron sus ejércitos á una, y trillaron sobre mí su camino, y asentaron campo en derredor de mi tienda.
Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
13 Hizo alejar de mí mis hermanos, y positivamente se extrañaron de mí mis conocidos.
Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
14 Mis parientes se detuvieron, y mis conocidos se olvidaron de mí.
Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
15 Los moradores de mi casa y mis criadas me tuvieron por extraño: forastero fuí yo en sus ojos.
Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
16 Llamé á mi siervo, y no respondió; de mi propia boca le suplicaba.
Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
17 Mi aliento vino á ser extraño á mi mujer, aunque por los hijos de mis entrañas [le] rogaba.
Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
18 Aun los muchachos me menospreciaron: en levantándome, hablaban contra mí.
Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
19 Todos mis confidentes me aborrecieron; y los que yo amaba, se tornaron contra mí.
Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
20 Mi cuero y mi carne se pegaron á mis huesos; y he escapado con la piel de mis dientes.
Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
21 Oh vosotros mis amigos, tened compasión de mí, tened compasión de mí; porque la mano de Dios me ha tocado.
Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
22 ¿Por qué me perseguís como Dios, y no os hartáis de mis carnes?
Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
23 ¡Quién diese ahora que mis palabras fuesen escritas! ¡quién diese que se escribieran en un libro!
Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
24 ¡Que con cincel de hierro y con plomo fuesen en piedra esculpidas para siempre!
rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
25 Yo sé que mi Redentor vive, y al fin se levantará sobre el polvo:
Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
26 Y después de deshecha esta mi piel, aun he de ver en mi carne á Dios;
Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
27 Al cual yo tengo de ver por mí, y mis ojos lo verán, y no otro, [aunque] mis riñones se consuman dentro de mí.
Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
28 Mas debierais decir: ¿Por qué lo perseguimos? ya que la raíz del negocio en mí se halla.
Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-
29 Temed vosotros delante de la espada; porque [sobreviene] el furor de la espada [á causa] de las injusticias, para que sepáis que hay un juicio.
niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."
