Job 19
1 Y RESPONDIÓ Job, y dijo:
Mutta Job vastasi ja sanoi:
2 ¿Hasta cuándo angustiaréis mi alma, y me moleréis con palabras?
Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?
3 Ya me habéis vituperado diez veces: ¿no os avergonzáis de descomediros delante de mí?
Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.
4 Sea así que realmente haya yo errado, conmigo se quedará mi yerro.
Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.
5 Mas si vosotros os engrandeciereis contra mí, y adujereis contra mí mi oprobio,
Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.
6 Sabed ahora que Dios me ha trastornado, y traído en derredor su red sobre mí.
Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.
7 He aquí yo clamaré agravio, y no seré oído: daré voces, y no habrá juicio.
Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.
8 Cercó de vallado mi camino, y no pasaré; y sobre mis veredas puso tinieblas.
Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.
9 Hame despojado de mi gloria, y quitado la corona de mi cabeza.
Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.
10 Arruinóme por todos lados, y perezco; y ha hecho pasar mi esperanza como árbol [arrancado].
Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.
11 E hizo inflamar contra mí su furor, y contóme para sí entre sus enemigos.
Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.
12 Vinieron sus ejércitos á una, y trillaron sobre mí su camino, y asentaron campo en derredor de mi tienda.
Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.
13 Hizo alejar de mí mis hermanos, y positivamente se extrañaron de mí mis conocidos.
Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.
14 Mis parientes se detuvieron, y mis conocidos se olvidaron de mí.
Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.
15 Los moradores de mi casa y mis criadas me tuvieron por extraño: forastero fuí yo en sus ojos.
Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.
16 Llamé á mi siervo, y no respondió; de mi propia boca le suplicaba.
Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.
17 Mi aliento vino á ser extraño á mi mujer, aunque por los hijos de mis entrañas [le] rogaba.
Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.
18 Aun los muchachos me menospreciaron: en levantándome, hablaban contra mí.
Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.
19 Todos mis confidentes me aborrecieron; y los que yo amaba, se tornaron contra mí.
Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.
20 Mi cuero y mi carne se pegaron á mis huesos; y he escapado con la piel de mis dientes.
Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.
21 Oh vosotros mis amigos, tened compasión de mí, tened compasión de mí; porque la mano de Dios me ha tocado.
Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!
22 ¿Por qué me perseguís como Dios, y no os hartáis de mis carnes?
Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?
23 ¡Quién diese ahora que mis palabras fuesen escritas! ¡quién diese que se escribieran en un libro!
Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!
24 ¡Que con cincel de hierro y con plomo fuesen en piedra esculpidas para siempre!
Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.
25 Yo sé que mi Redentor vive, y al fin se levantará sobre el polvo:
Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.
26 Y después de deshecha esta mi piel, aun he de ver en mi carne á Dios;
Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.
27 Al cual yo tengo de ver por mí, y mis ojos lo verán, y no otro, [aunque] mis riñones se consuman dentro de mí.
Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.
28 Mas debierais decir: ¿Por qué lo perseguimos? ya que la raíz del negocio en mí se halla.
Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.
29 Temed vosotros delante de la espada; porque [sobreviene] el furor de la espada [á causa] de las injusticias, para que sepáis que hay un juicio.
Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.
