Job 17
1 MI ALIENTO está corrompido, acórtanse mis días, y me está aparejado el sepulcro.
"Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.
2 No hay conmigo sino escarnecedores, en cuya acrimonia se detienen mis ojos.
Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.
3 Pon ahora, dame fianza para [litigar] contigo: ¿quién tocará ahora mi mano?
Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?
4 Porque [á éstos] has tú escondido su corazón de inteligencia: por tanto, no [los] ensalzarás.
Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.
5 El que denuncia lisonjas á sus prójimos, los ojos de sus hijos desfallezcan.
Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.
6 El me ha puesto por parábola de pueblos, y delante [de ellos] he sido como tamboril.
Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.
7 Y mis ojos se oscurecieron de desabrimiento, y mis pensamientos todos son como sombra.
Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.
8 Los rectos se maravillarán de esto, y el inocente se levantará contra el hipócrita.
Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.
9 No obstante, proseguirá el justo su camino, y el limpio de manos aumentará la fuerza.
Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.
10 Mas volved todos vosotros, y venid ahora, que no hallaré entre vosotros sabio.
Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.
11 Pasáronse mis días, fueron arrancados mis pensamientos, los designios de mi corazón.
Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.
12 Pusieron la noche por día, y la luz se acorta delante de las tinieblas.
Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.
Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen, (Sheol h7585)
14 A la huesa tengo dicho: Mi padre eres tú; á los gusanos: Mi madre y mi hermana.
minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.
15 ¿Dónde pues estará ahora mi esperanza? y mi esperanza ¿quién la verá?
Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?
