Job 16
1 Y RESPONDIÓ Job, y dijo:
Job vastasi ja sanoi:
2 Muchas veces he oído cosas como estas: consoladores molestos sois todos vosotros.
"Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.
3 ¿Tendrán fin las palabras ventosas? ó ¿qué te animará á responder?
Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?
4 También yo hablaría como vosotros. Ojalá vuestra alma estuviera en lugar de la mía, que yo os tendría compañía en las palabras, y sobre vosotros movería mi cabeza.
Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,
5 [Mas] yo os alentaría con mis palabras, y la consolación de mis labios apaciguaría [el dolor vuestro].
rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.
6 Si hablo, mi dolor no cesa; y si dejo [de hablar], no se aparta de mí.
Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
7 Empero ahora me ha fatigado: has tú asolado toda mi compañía.
Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni
8 Tú me has arrugado; testigo es mi flacura, que se levanta contra mí para testificar en mi rostro.
ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.
9 Su furor [me] destrizó, y me ha sido contrario: crujió sus dientes contra mí; contra mí aguzó sus ojos mi enemigo.
Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,
10 Abrieron contra mí su boca; hirieron mis mejillas con afrenta; contra mí se juntaron todos.
he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.
11 Hame entregado Dios al mentiroso, y en las manos de los impíos me hizo estremecer
Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.
12 Próspero estaba, y desmenuzóme: y arrebatóme por la cerviz, y despedazóme, y púsome por blanco suyo.
Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;
13 Cercáronme sus flecheros, partió mis riñones, y no perdonó: mi hiel derramó por tierra.
hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.
14 Quebrantóme de quebranto sobre quebranto; corrió contra mí como un gigante.
Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.
15 Yo cosí saco sobre mi piel, y cargué mi cabeza de polvo.
Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.
16 Mi rostro está enlodado con lloro, y mis párpados entenebrecidos:
Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,
17 A pesar de no haber iniquidad en mis manos, y de haber sido mi oración pura.
vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.
18 ¡Oh tierra! no cubras mi sangre, y no haya lugar á mi clamor.
Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!
19 Mas he aquí que en los cielos está mi testigo, y mi testimonio en las alturas.
Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.
20 Disputadores [son] mis amigos: [mas] á Dios destilarán mis ojos.
Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,
21 ¡Ojalá pudiese disputar el hombre con Dios, como con su prójimo!
että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.
22 Mas los años contados vendrán, y yo iré el camino por donde no volveré.
Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."
